May the Force be with you

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Älä ota sitä henkilökohtaisesti

Minussa tuntuu olevan kaksi määräävää asiaa tällä hetkellä. Verensokeri ja hormonit. Ysätäväni lohdutti minua tänään hormoneista ja niiden aiheuttamista mielenrauhan heilahteluista puhuessamme, että "Älä ota sitä henkilökohtaisesti. Se ei ole henkilökohtainen vaan lajiominaisuus". Aivan totta. Yritän siis olla ottamatta henkilökohtaisesti sitä, että hormonini saavat mielenrauhani järkkymään. Verensokerin otan kyllä jo pikku hiljaa henkilökohtaisesti, sillä se saa minut epäilemään mielenterveyttäni joka ikinen päivä. Tai ei yksin verensokeri, mutta se auttaa, se auttaa kovasti. Enkä ole löytänyt vielä sellaista välipalaa, joka pitäisi minut järjissäni siihen asti, että ehdin työpäivän jälkeen kotiin ja saan ruokaa. Jos on hyviä ehdotuksia, kertokaa toki, ettei tarvitse joka päivä töiden jälkeen nieleskellä itkua kotimatkalla.

Tämä on neljässadas bloggaukseni tähän blogiin. Kun huomasin nelisatasen lähestyvän viime viikolla, ajattelin, että toivottavasti saan kirjoitettua jotain älykästä sen kunniaksi. Ei tainnut onnistua. Äly on täältä kaukana, sen sijasta tosin löytyy runsain mitoin haluttomuutta, väsymystä, pientä masennusta ja pessimismiä. Paljonko laitetaan? Tänään vain 2,50e/100 grammaa! Tarjoushinta, voimassa vain niin kauan kuin tavaraa riittää! (Ja sitähän riittää...)

En tiedä. (Lempialoitukseni, kun alan selittää jotain.) Jos haluttomuus, näköalattomuus ja tunne, ettei elämässäni ole mitään (korostan: ei mitään) sisältöä jatkuvat vielä kovin monta päivää, alan huolestua itsestäni. Tällä hetkellä taistelen laiskasti itseni kanssa: aivottomaksi sohvalle, mahdollisesti päiväunet vaiko kirjoittamista? Luulen, että kirjoittaminen voittaa ihan vain siitä syystä, että jos nyt nukun, en saa illalla unta ja sitten tulee epätoivo. Ja jos en kirjoita, sitten elämässäni ei ainakaan ole sisältöä.

Vaikutanko epävakaalta? Ei se mitään, niin minunkin mielestäni. Jostain syystä tasapainoa on vähän vaikea pitää yllä näinä päivinä. Tiedän syytkin siihen, mutta en oikein pysty tekemään asioille mitään. Ei siis auta kuin yrittää. Tai olla yrittämättä. Onko sillä loppujen lopuksi niin kovin paljon eroa, kun lopputulos on kuitenkin sama?

8 kommenttia:

jl kirjoitti...

Nyt on parempi kommentoida verensokeriasioihisi, joskus aikaisemmin jo ajattelin mutten sitten kumminkaan. Oletko tutustunut vähä- tai hyvähiilihydraattiseen ruokavalioon? Voisi nimittäin tasata noita ajoittaisia heikottavan matalia sokereita.

Eli kun syöt paljon hiilareita (olkoot sitten vaikka terveellisiäkin täysjyvähiilareita tms.) sinulla tulee verensokeripiikki, joka vaatii insuliinipiikin tasaantuakseen, joka taas laskee sokerit tarpeettoman alas ja tekee nälän ja heikotuksen, joka vaatii lisää hiilareita voinnin kohentamiseksi... ja noidankehä on valmis. Rohkeasti vaan vähemmän hiilareita ja enemmän proteiinia ja rasvaa (rasvan lisääminen on se, mikä vaatii rohkeutta ;) ) niin olo voisi parantua. Jotkut vaan on herkempiä näille verensokerin vaihteluille, jollain toisella ei välttämättä hetkauttaisi oloa samat jutut.

Lisätietoa löytyy esim. tältä sivustolta.

Rooibos kirjoitti...

jl - ei taida olla hiilareista kiinni, ikävä kyllä :(. Yritän syödä tarpeeksi proteiinia ja vähemmän hiilareita. Tänäänkin lounaani oli erittäin vähähiilarinen, mutta siitä huolimatta murjotus iski loppuiltapäivästä. Kai se on vaan se, että en syö tarpeeksi usein ja tarpeeksi paljon/sopivaa ruokaa. Vaikka lounas olisikin hyvä setti, niin iltapäivällä ei esim. yksi hedelmä riitä mihinkään välipalaksi. En sitten tiedä, pitäisikö kokeilla jotain rahkavälipalaa, siinä olisi proteiineja - josko ne pitäisivät tilanteen tasaisena. En vain tykkää ostaa kaupasta mitään valmiita rahkasekoituksia: haluan tietää, mitä syön ;). Tuossa olet oikeassa, että rasvoihin pitää kiinnittää huomiota, ne tuppaavat jäämään liian vähälle. Jonkin verran rajoittaa myös pikku stressimahaongelma tuota ruuan laatua - jotkut sorttimentit vaan eivät uppoa.

On muuten jännä, että verensokerini saa olla tosi alhaalla, ennen kuin alkaa heikottaa, mutta siinä vaiheessa olenkin ollut jo viisi tuntia maailman pahimman masennuksen kourissa ;). Vaikuttaa päähän, isolla kädellä ;).

jl kirjoitti...

Harmi, etten osannut antaa suoraan ratkaisua :) Toivottavasti löydät sopivia helpotuskeinoja kumminkin.

Minä muuten voisin ottaa kaavailemasi rahkajälkkärin tilalle vaikka turkkilaista jogurttia auringonkukansiementen kera ja pieni lusikallinen hilloa päälle makeutukseksi... Noin vinkiksi vaan ;)

Rooibos kirjoitti...

Hmm - ehkä voisinkin panostaa jugurttiin ja viiliin. Ne säilyvät ainakin jonkun aikaa työpaikankin jääkaapissa ja sitäpaitsi voisin viedä yhden noista lukuisista hillopurkeistani sinne samaan jääkaappiin. Joo, tätä taidan yrittää seuraavaksi, kiitos, jl!

Satakieli kirjoitti...

Nyt vähän huolestuin sinusta. Minulla itselläni on ollut ajoittain samanlaisia tuntemuksia, vaikka nyt on jo pitkään ollut parempi fiilis. Ahdistuksen hetkinä tunnen itseni hyödyttömäksi enkä saa aikaiseksi oikein mitään. Silloin ei usein kirjoittaminenkaan suju, ei ainakaan yhtä hyvin kuin parempina päivinä. Näinä hetkinä yritän välttää päivätorkkuja ja ryhdyn tekemään jotakin ihan muuta. Virkkaan, maalaan tai soitan pianoa. Pääasia on, että saan jotakin aikaiseksi. Kirjoittaminen on tietysti tärkeää (tärkeintä), mutta sille on hyvä olla myös jokin vaihtoehto. Mitä, jos elvyttäisit jonkun vanhan harrastuksesi tai kehittäisit uuden? Bloggaaminen on tietysti mainio juttu. Blogiasi on myös kiva seurata. Se on niin vilpitön ja omakohtainen. Tänään herätit vahvan myötätuntoni.

Rooibos kirjoitti...

Kiitos sanoistasi, Satakieli. Olen minä itsekin välillä huolestunut itsestäni ;). Työstressi haittaa nyt jonkun verran ja sitä on tulossa rutkasti lisää kunhan syksy etenee. Onneksi pääsen taas pikku hiljaa aloittamaan liikkumisen, uskon, että se auttaa vetämättömään oloon kummasti.

Lisäksi on pari aika henk.koht. juttua, joiden tiedän vaikuttavan itsetuntoon ja yleiseen optimismi/pessimismi-meininkiin huonontavasti. Niistä jutuista pitäisi päästä eroon, on tässä muutenkin kaikenlaista mielessä pyörimässä!

Viime yönä näin unta, joka saa minut hymyilemään itsekseni ja vinoon ilkikurisesti ja kuvittelemaan kaikenlaista. Se on piristänyt tätä päivää ainakin tähän asti. Iltapäivällä aion aloittaa sodan alhaista verensokeria vastaan - jospa pääsisin tänään iltaan ilman murheen ja masennuksen alhoa. Toivon niin!

ee kirjoitti...

No,
tämä on nyt vain yksittäinen vinkki joka ei välttämättä ratkaise kaikkia elämänhallinnallisilta tuntuvia ongelmia,
mutta minä syön töistä lähtiessä usein Ehrmanin maustamattoman perusrahkapurkin. Se ei ole niin hapanta kuin suomalaiset rahkat, muttei myöskään kovin makeaa. Verensokeri ei kohoa jyrkästi, mutta vatsa jotenkin rauhoittuu ja jaksan käydä salilla/ruokakaupassa/ylipäätään selviytyä kotiin.
Kokeile, ehkä sopisi sullekin!

Rooibos kirjoitti...

Kiitos vinkistä, ee, pitääpä kokeilla!