Elämäni aakkoset, osa 1 A-K

Lueskelin blogeja viime viikolla sairaslomaa viettäessäni. Paljon blogeja. Sellaisiakin, joissa en normaalisti vieraile. Uusia blogeja. Monessa blogissa näytti olevan tuoreena juttuna meemi, jossa Gloria-lehden tapaan kerrottiin kirjoittajan elämän aakkosista. Osa porukasta oli sijoittanut elämänsä aakkoset pelkästään kirjahyllyyn. Minä taidan liittyä tähän meemiin ihan itse ja ihan pyytämättä. Tällaisena päivänä, kun on muutenkin pohtinut syntyjä syviä, ollut hiukan alakuloinen ja hiukan selkärankamanipuloitu, voi hyvin kertoa ensimmäisen osan elämäni aakkosista.

A
Ajattelin ensin, että a niin kuin alakulo, joten laitetaan se sitten. Jonkinlainen perusmelankolia minussa asuu, sellainen, joka ei häiritse ja josta en tunne tarvetta päästä eroon. Se vain on. Ei kaikkien tarvitse aina nauraa ja olla iloisia. Sitäpaitsi melankolia tai alakulo voi olla erittäin luova tila, jollei se lipsahda itsesäälin puolelle.

B
Banaani. Ehdottomasti. Lapsena lempiaamiaiseni ja iltapalani oli riisimurot banaanijugurtilla. Tai riisimuroja, banaania ja maitoa. Nykyään en voi sietää banaania. Maku on paha. Syön noin kaksi banaania vuodessa ja aina jonkun mielenhäiriön alaisena. Tämän vuoden banaanikiintiö on jo täynnä. Joskus harmittelen sitä, etten pidä banaaneista. Se olisi näppärä ja terveellinen välipala. Mutta kun ei, niin ei. B-kirjain on myös blogi ja bloggaaminen - en olisi uskonut, kuinka tärkeä osa kirjoittamisesta puhumista tästä tulikaan.

C
Ei c-kirjaimeen voi keksiä mitään. Ei ihan oikeasti voi. Tulee mieleen vain kirjailijoita: Coelho, Cameron, Charles Dickens, eivätkä ne tunnu tarpeeksi, että omistaisin heille kokonaisen kirjaimen.

D
Darling. Kill your darlings. Niin vaikea kuin se aina onkin, jälkeenpäin tajuaa tehneensä ainoan oikean ratkaisun.

E
Emmentaali. Vuosikausia kartoin emmentaalia. Sen maku pisti, oli kova ja kitkerä. Kunnes tapasin mustaleiman. Miksei kukaan kertonut aikaisemmin, ettei mustaleima ole sitä samaa kitkeränkatkeraa kamaa kuin muut emmentaalit? Että se ei ole lainkaan kitkerää? E on myös Emilia, pieni runotyttö.

F
Freesaaminen. Ruuanlaitto on ihanaa. Freesaaminen, kalttaaminen, pilkkominen, höyryttäminen, hienontaminen, glaseeraus. Sanoja, jotka tarkoittavat herkullista lopputulosta. Nam.

G
Gradu. Paras osa opiskelua. Nautin oikeasti gradun tekemisestä ja se ilmeisesti näkyi lopputuloksessakin. Gradustani olen myös vilpittömästi ylpeä - yksi harvoista asioista, joista voin sanoa noin.

H
Hevoset. Ratsastusharrastus on tauolla ajanpuutteen takia, mutta onko mitään eläin niin kuin hevonen? Ei ole. Pitääpä hankkiutua äkkiä hevosen selkään, viime kerrasta on seitsemän kuukautta. Sitä paitsi ratsastaminen on paras tietämäni tapa nollata pää kaikesta stressistä.

I
Innostus. Sitä etsin. Elämä kyynistää ja kyynisenä on vaikea innostua mistään asiasta aidosti ja vilpittömästi. Aidot ja vilpittömät tunteet tekevät ihmisen onnellisemmaksi.

J
Jesh! Kamut-sarjakuvan kissan vakiokommentti. Kamut on yksi harvoista luettavista asioista, joille nauran ääneen. Yhä uudelleen ja uudelleen. En kaikille Kamuille, mutta siellä on joukossa logiikan helmiä, joille ei voi muuta kuin kikattaa.

K
Kirjoittaminen. Kirjat. Kirjallisuus. Tarvitseeko tätä perustella? Ei varmaankaan. K on myös koti, samoin kirjoittaminen on koti, niin kuin monesti olen sanonut. Sekä fyysinen että psyykkinen koti ovat tärkeitä asioita. Oma pikku koti on oma pikku turvasatama. K on myös kuulo. Se saisi olla parempi. Näiden lisäksi K on kaverit. Ystävät ovat erikseen, mutta kaverit ovat tärkeitä myös.


Kirjamilla leikkiminen loppuu tältä erää tähän. Palataan joskus asiaan, kun jaksan taas keskittyä hetken aikaa. Nyt viritän kynttilät (kynttilät kuuluvat myös K:hon!) ikkunalaudoille ja yritän vähän rentoutua.