Tänään otin pienet torkut meren rannalla. Torkkujen aikana aurinko vaihtui pilviin, joiden takaa siilautui harmaa valo. Heräsin horteestani, istuin hetken, menin uimaan, vaikka ei ollut kuuma. Kaikki oli harmaata. Valo rannan yllä, taivas, hiekka, meri. Kun kahlasin mereen, tunsin jalkojeni alla merenpohjan harmaan sameuden. Meren lämpötila oli harmaa - kaikki samaa, ilma, meri, tuuli. Oli hidasta ja epätodellista. Kotimatkaa polkiessa sain muutaman suuren vesipisaran iholleni, sitten se loppui ja ilma oli leppeä, väritön.
Ehkä kuitenkin, ajattelen. Ehkä kuitenkin jaksan nauttia lämmöstä vielä huomisen. Nyt istun hetken, sitten otan taas pyöränavaimen, menen alas pihalle, avaan lukon, sujuttelen haaleanlämpimän ilman halki iltarullailulle.
Huomenaamulla herään hiestä tahmeana, lakana kiertyneenä köydeksi, menen lenkille, sitten sen jälkeen bikinit päälle ja sukellan viimeiseen päivään. Kellun, ajattomana, irrallisena, pelkkää ihoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti