Eilen oli hyvänä ajatuksena tarttua lukemattomiin kirjoihin tämän kummallisen taudin kyytipojaksi. Tänään jäin kotiin, en mennyt töihin. Enkä tarttunut lukemattomien kasaan, vaan Viisikoihin... Paha tapani on lukea miljoonaan kertaan luettuja lastenkirjoja. Viisikot, Britta-sarja, satunnaiset muut kirjat. Rentouttavaa, ei väsytä liikaa, ennalta-arvattavaa, aivotontakin. Olen siis loikoillut ja lueskellut Viisikoita.
Tauti ei etene mihinkään. Olin eilen illalla jo sitä mieltä, että flunssa tästä tulee, mutta nyt en ole enää varma. Mitään muuta ongelmaa ei ole kuin pientä kuumetta ja siitä johtuvaa nuutunutta ja väsynyttä oloa. Todennäköisestihän tässä käy niin, että kuume pysyy joko a) muutaman päivän ja muuttuu sitten perinteiseksi räkätaudiksi tai b) kaksi viikkoa ja häipyy sitten kolmannella viikolla kaikessa hiljaisuudessa ja itsestään numeroa tekemättä. En toivo kumpaakaan vaihtoehtoa, vaan vaihtoehtoa c) kuume häipyy itsestään parissa päivässä ja sitten olen taas terve, mutta yleensä tautini eivät noudata vaihtoehtoa c), vaan jompaa kumpaa edellisistä vaihtoehdoista. Eikä tässä oikein voi tehdä muuta kuin odottaa. Ja miettiä, että jos tauti ei etene suuntaan eikä toiseen, mitä teen huomisen työpäivän kanssa.
Nyt palaan kuitenkin vällyjen väliin ja luen hiukan postiluukusta kolahtanutta Hevoset ja ratsastus -lehteä. Ja ehkä vähän Viisikkoakin ennen kuin otan päiväunet.
2 kommenttia:
Sairaana on aina ikävä olla. Toivottavasti tervehdyt cee-mäisesti!
Tuure, jep, sairaana ON ikävä olla. Vaikka pitäisi kai olla tyytyväinen, ettei suuremmin koske mihinkään, eikä pää ole räkää täynnä (ainakaan vielä). Siksi tämä sairastaminen ehkä onkin niin tylsää, kun tuntuu, että periaatteessa on niin kuin terve, mutta sitten on kuitenkin nuutunut olo ja jo kyljen kääntäminen sängyssä saa sydämen hakkaamaan kuin olisi noussut portaita pitkin kuudenteen kerrokseen. Plääh. No, kyllähän tämä tästä tokenee, ajan kanssa. Toivottavasti sinä onnistut välttämään syysflunssat!
Lähetä kommentti