Minä tein sen. Ehdin tehdä. Luin Taun läpi, korjasin hiukan, lisäsin adjektiivin, lisäsin lauseen, muutin verbiä. Kummastelin, että tällainenko tämä oli, näinkö minä olin tämän tehnyt, ja tämäkin lisäys, niinpä tietysti.
Otin kynän käteen ja huonossa asennossa kirjoituspöydän kulmalla kirjoitin raakatekstiä kolme sivua, Tauhin. Jatkoa, sillä sitä se kaipaa, kohtaamista, jota viritetään, mutta jonka vain annettiin ymmärtää tulevan. Nyt se tulee.
Nyt on sellainen olo, että olen ollut tänään hyödyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti