Tiedätte varmaan, että kipeänä sitä murjottaa usein ihan vain siksi, kun olo on kurja ja vituttaa olla sairaana? Mhm. Niin minäkin. Murjotan siis. Nyt. Tai en ehkä murjota, mutta valopilkut tuntuvat olevan aika kaukana tästä arjesta. Tosin aurinko paistaa kaihtimien raosta suoraan vasempaan silmään, mutta se ei ihan ole sitä, mitä kaipaisin.
Olin tänään töissä. Kunnes lähdin iltapäivällä pois. Kirottu tauti. Mihinkään tämä ei etene, tein mitä tahansa, mutta tekeminen vaikuttaa kyllä siihen, että onko minulla siedettävä vai tosi ankea olo. Joten kotiin. Makaamaan sänkyyn. Lukemaan Viisikoita (älkää kysykö...) ja murjottamaan. Huomenna lääkäriin, taas.
Mitä minä siis murjotan? Voin parannella rauhassa (paitsi ettei tämä parane, pysyy vain samanlaisena), jääkaapissa on ruokaa (ei tee mieli) ja Viisikoita löytyy hyllystä (ymh). Niin kai. Mutta kun. Pitäisi päästä liikkumaan ja pitäisi kirjoittaa. Juuri kun sain viime viikolla aloitettua Kreikkalaisten viilaamisen, niin eikö tämä inha tauti iskenut heti sen jälkeen. Tulee huono omatunto kun en kirjoita. Tuttu tunne, mutta sitä ei ole ollut pitkään aikaan; ei koko kesänä, koska kesällä annan itselleni paljon enemmän nuoraa. Ja oliko minulla huonoa omaatuntoa keväälläkään, kun olin virkavapaalla? En muista, siitä on niin pitkä aika.
En pidä huonosta kirjoitusomatunnosta, se ei ole hedelmällinen kaveri. Se ei edistä asioita eikä siitä tule hyvä mieli. Eikä se ymmärrä sitä, että jos ainoa aivotoiminta, johon tautisena kykenen, on Viisikoiden lukeminen, ei minun tosiaan tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa siitä, etten kirjoita. Yritän sanoa itselleni, että heti kun olen terve, menen jumppaan ja juoksemaan ja sitten kirjoitan koko loppuillan. Heti kun olen terve, niin, kahdeksas päivä tautia menossa, eikä mitään muutosta olotilaan. Paitsi lisääntyneet omantunnontuskat. Hohhoijakkaa. Tuntuu, että hukkaan aikaa, ja samalla tiedän, että se tauti tässä puhuu, en minä. Minä annan itseni parantua ja kirjoitan sitten, kun olen terve. Tauti vain sanoo kaikkea ikävää siihen päälle.
Odottelen huomenna tai ylihuomenna taas yhtä hylsyä tippuvaksi postilaatikosta - eikö se sopisi tähän murjotuskuvioon hyvin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti