Ratsupoliisit kulkivat raudikoillaan ikkunoitteni ali. Koti on hämyisä, vaikka valot ovat päällä. Olin tänään sosiaalinen, smalltalkasin ja mietin, miksei kukaan muu tee mitään, miksi vieruskaveri istuu hiljaa ja sitten lopetin, en jaksanut enää. Hiljaisuudet venyivät, hermoni eivät, ja aloin taas rupatella. Ainoa johtopäätös, mihin voin tästä tulla, on se, että kykenen smalltalkiin ventovieraiden kanssa. Kai tuokin on hyvä tiedostaa, vaikka tiedostamisen hinta oli tuskaisasti ylläpidetty keskustelu, ähellys ja yrittäminen.
En ole kirjoittanut tänään, mutta olen ajatellut Tauta ja sitä, mitä kirjoitin siihen eilen raakatekstinä. Tai en siis kirjoittanut Taun tiedostoon, vaan vihkoon, josta teksti pitää vielä kirjoittaa puhtaaksi Tauhin. Nykyisestä lopusta pitää poistaa pari kappaletta ja lisätä nuo eilen hahmottelemani ja kirjoittaa sitten vielä lisää.
Jännää, miten suhtautuminen eri teksteihin vaihtelee. Jossain vaiheessa en hirveästi tykännyt Tausta, lähinnä siksi, että sen päähenkilö ei ole erityisen mukava ihminen. Ei mikään inhottavakaan, mutta tavallisen kitkerä, pikkumainen, sellainen kuin aika monet ihmiset ovat. Nykyään Tau on yksi lemppareistani. Lempparius riippuu tietysti siitäkin, että minkä tekstin kimpussa olen. Kun Tau on kirjoitettu uusiksi ja olen siirtynyt johonkin toiseen tekstiin, Tau alkaa tuntua vähäpätöiseltä ja työn alla oleva kivalta. Ainakin joskus tai yleensä noin käy. Ihan hyvä niin.
Tänään on lepopäivä. En tiskaa, en pese pyykkiä, en kirjoita. Smalltalkasin ja se saa riittää. Kiperryn sohvalle, katson telkkaria, yritän tuhannen kerran päästä ajoissa sänkyyn, sillä huomenna on oltava töissä ennen kahdeksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti