Sain tänään kirjeen neljännestä kustantamosta. Nyt on kasassa kolme perushylsyä ja yksi lausunto siitä ekasta kustantamosta. Tuo hylsyn lähettänyt kustantamo oli kyllä niitä, joiden varaan en laskenut, mutta kyllä se tympäisi silti hiukan. Onneksi ruoka auttoi. Tein munakkaan, söin ja kas, perspektiivi oli taas vähän erilainen. Nyt on saamatta vastaus vielä kolmelta kustantamolta, ja jokainen niistä on sellainen, josta toivon kovasti lausuntoa. Yhdestä ei varmasti tule sitä, mutta ne kaksi muuta, jommasta kummasta tulee lausunto ihan pakosti, näin olen päättänyt.
En ole kirjoittanut edelleenkään. Ensi viikolla. Se maaginen hokema. Ensi viikolla. Ensi viikolla. Sitten kun... Sitten kun... Mutta oikeasti en ole ehtinyt. Enkä jaksanutkaan, muuta kuin ne vähät raakatekstit männäpäivinä, ne, mistä tänne suurieleisesti raportoin.
Ai mitenniin en ole ehtinyt kirjoittaa, kysyy joku. No sitenniin. Tänään töiden jälkeen suoraan salille spinningiin, sieltä kotiin, sitten ruokaa ja samalla kun söin, luin Hesarin. Sitten odotti pari tärkeää privaattimeiliä vastausta ja nyt bloggaan hylsykirjeen innoittamana ja kello on suunnilleen kymmentä vaille yhdeksän. Sitenniin. Ja tiedän kyllä, että kunhan tästä päästään vauhtiin, tällaisia ne ovat kaikki illat ja tässä vaiheessa alkaa kirjoittaminen ihan mukisematta. Mutta nyt mukisen. Eka viikko töissä loman jälkeen ja sen tuntee. Myös fyysisesti - lomalla lekotellut hiirikäsi on ärtynyt töihinpaluusta niin paljon, että tämä näppäimistön käyttäminenkin tuntuu huolestuttavasti kädessä. Lohdutan itseäni sillä, että tällaista se on aina loman jälkeen. Käsi kiukuttelee, mutta alistuu sitten osaansa. On sitäpaitsi hyvä muistutus siitä, että pitääkin ottaa käsien taukojumppa rutiiniksi tästä eteenpäin.
Joten sitenniin. Ensi viikolla sitten, kun viikonloppuvelvollisuudet kotopuolessa on hoidettu ja arki alkaa taas.
2 kommenttia:
Halaus sinne! Oikea rutistus.
Ja sitten: et oikeasti kirjoita viikkoon. Tai vaikka kahteen. Vaikka kirjoitamme kaikki tosissaan (tiedät, mitä tarkoitan), sen pitää silti olla nautinto.
Mikään ei suju väkisin. Eihän?
(Tosin joskus, kun pakottaa vain itsensä kirjoittamaan, saa aikaiseksi hienoa tekstiä, heh. Mutta nyt kuulostat väsyneeltä. Levähdä!)
Kiitos vaivanpalkka! Viikonlopun levähtäminen ja maisemista poistuminen teki ihan hyvää ja nyt on taas reippaampi mieli. Ajattelin alkaa tällä viikolla hommat - Kreikkalaisten parissa siis. Ja kun oikein ajattelen, odotan jo sitä. Odottaisin vielä enemmän, jos ei tarvitsisi kuluttaa ensin päiviä töissä ja sitten alkaa toista työpäivää kotona, mutta kyllähän tämä näinkin menee, on mennyt ennenkin ja menee nytkin. Tsemppiä meille molemmille :)!
Lähetä kommentti