May the Force be with you

perjantai 14. tammikuuta 2011

Eri leirit

Muistin yhtäkkiä syksyllä Hulkon ja Heiskasen blogista lukemani jutun kirjoitusleiristä. Muistin myös sen, että ajatus kirjoitusleiristä kuulosti ihanalta heti alkumetreiltä lähtien. Samalla pohdin tuossa sitä, että jos Rooibos ei pääse kirjoitusleirin luo, niin kirjoitusleiri voi tulla Rooiboksen luo. Ja yhä edelleen ajattelin vieraita kaupunkeja ja tajusin, että Omena-hotelleissa yöpyminen ei maksa paljon. Päässä sikisi kaksi ajatusta.

Ajatus nro 1: Voin kirjoitusleireillä kotonakin. Siihen tarvitaan vain tarmoa ja leiriasennetta. Sitä meininkiä, että vaikkapa viikonlopusta on varattu yksi kokonainen päivä kirjoitusleirin leikkimiselle. Leiri kuulostaa ja tuntuu heti aktiiviselta toiminnalta, eikä siltä, että istun kirjoituspöydän ääressä ja tuijotan tyhjyyteen ja toivon kirjoittavani. Leiri kuulostaa kahvilakirjoittamiselta vähintään kolmessa kahvilassa, raakatekstin suoltamiselta ja sen suoltamiselta jotain tarkoitusta varten, jotain tiettyä novellia varten. Leiri kuulostaa hauskanpidolta, dynaamiselta toiminnalta, kirjoitusharjoituksilta, ääneenluvulta, hyvältä ruoalta (joka on kokattu valmiiksi, ettei tarvitse kuin lämmittää) ja pieniltä tai suurilta kävelylenkeiltä kirjoittamisen lomassa. Suomennettuna: kyllä, näin teen.

Ajatus nro 2: Voin kirjoitusleireillä myös vieraassa kaupungissa. Junalla hurauttaa helposti moneen paikkaan, jossa on kohtuuhintainen majoitus. Museoita, taidenäyttelyitä, kahvilakirjoittamista, junamatkakirjoittamista, uutta ympäristöä. Ei pöllömpi ajatus. Ihan toteuttamisen arvoinen.

Eihän minulla tietenkään ole kirjoittajakaveria, jonka voisin ottaa mukaan leirilleni ja jonka kanssa voitaisiin kirjoittaa, lukea kirjoittamamme, kirjoittaa lisää, lukea kirjoittamamme ja niin edelleen, loputtomiin, mutta pystyn silti leireilemään. Kirjoittamisretriitti ei kuulosta tarpeeksi ponnekkaalta, mutta kirjoittamisleiri kuulostaa. Leirisuunnitelma laitetaan muistiin ja toteutetaan. Kotileirejä voi tietysti toteuttaa helpomminkin, mutta vieraan kaupungin leiri on sekin helpolla toteutettavissa.

Ajatus kirjoitusleiristä sai ajatukset kääntymään Kreikkalaisiin. Seuraavaksi syön, ja jos en sen jälkeen ole ihan liian naatti, saatan kirjoittaa hiukkasen. Tai ainakin lukea Khiin läpi, jotta voin alkaa miettiä tykönäni sitä, että kuinka siitä saadaan parempi. Matkaan siis, veli Hopea.

4 kommenttia:

Päivi kirjoitti...

Loistavia ideoita. Jäin miettimään leirikaverin puutetta - piankos tuollaisen organisoisi bloggaajien kanssa...? Vähän kuin blogitapaaminen, mutta kirjoitettaisiin kans!

...eli missä kaupungissa tavataan? ;)

Rooibos kirjoitti...

Päivi - niin, tosiaan. Missä tavataan :)? Olisin ihan valmis tulemaan mukaan bloggaajien kirjoittajaleirille. Heti lähti ajatus lentämään, että osallistujat voisivat lähettää kaikille etukäteen yhden tai kaksi tekstiä, joita sitten ruodittaisiin porukalla ja annettaisiin palautetta, ja muun aikaa sitten kirjoitettaisiin ja luettaisiin ääneen...

Oman "yksityisleirini" ajattelin joskus käydä pitämässä Hangossa tai jossain vastaavassa paikassa jossain täällä etelässä, mutta esim Hämeenlinna tai Tampere toimisi varmaan paremmin joukkotapaamiseen :). Tai vaikka Riihimäki - siellä ei ole liikaa houkutuksia ja sinne pääsee joka suunnasta junalla ;).

Päivi kirjoitti...

Tuo yksityisleiriasia kiehtoo kyllä yllättävänkin paljon...

Joukkoleirille voisi joo lähettää ruodittavaa ja sit loppuaika vain kiivasta treenikirjoittamista ja ääneenlukemista ilman kritiikkiä - tai ehkä loppupäivästä voisi jo koota jotain yleissanottavaa. :)

Haudutamme asiaa. Ja kiitän yhä & edelleen tuosta aatoksesta pitää yksityisleiri!

Rooibos kirjoitti...

Haudutellaan toki :). Jos pidät yksityisleirin, niin kerro sitten tuloksia!