Kirjoitusvapaapäivä

Tänään olen lainsuojaton. Kukaan ei maksa minulle mistään. Aika ihanaa.

Eilen oli vähän harmaa tunnelma. Sitä se teettää kun vertailee itseään toisiin. Menin bloggauksen jälkeen sänkyyn ja kirjoitin muutaman sivun iltasivuja. Laitoin pari kertaa valot pois vain sytyttääkseni ne minuutin päästä uudelleen, kun piti kirjoittaa vielä yksi lause, ja vielä yksi. Kolmannella kerralla valo sammui ja pysyi sammuksissa. Aamulla kyöräsin itseni suht säädylliseen aikaan ylös sängystä ja kirjoitin aamusivuja. Yllättäen ilta- ja aamusivuista muodostui kokonaisuus. Söin pikaisesti pienen aamupalan ja tulin koneen ääreen kirjoittamaan raakatekstit puhtaaksi. Syntyi novelli. Ihan uusi. Ihan erilainen kuin Kreikkalaiset. Eilinen vinkunani siitä, että minun tekstissäni mielikuvitus ei paljon juhli, poiki novellin, jollaisia en yleensä kirjoita. En tiedä miten tuota määrittelisi, onko se spekulatiivista fiktiota vai mitä se on, mutta realismia se ei ainakaan ole.

Uuden, erilaisen novellin kirjoittaminen on nostattanut tätä päivää entisestään. Paitsi että kirjoitusvapaat ovat aina ihania, erityisen kivaa on nyt, kun olen onnistunut luomaan jotain uutta. Kummasti se antaa potkua vanhojenkin tekstien työstämiseen.

Saatuani aamuisen novellin kirjoitettua koneelle söin lounaaksi lauantaista borssikeittoa, pakkasin laukkuni ja lähdin lähikuppilaan. Istuin siellä pari tuntia kirjoittamassa - sekä ihan puutaheinää raakatekstiä että hiukkasen raakatekstiä Alfaan. Minulla oli Alfan printti mukana, ja jostain syystä teksti ei tuntunut yhtään niin huonolta kuin männäpäivänä. Yritin lukea sitä kriittisesti, mutta ei se ollut lainkaan niin kuiva ja veretön mitä luulin. Ehkä luin sen huonossa mielentilassa ja huonosti ja hyvin väsyneenä silloin yksi ilta? Korjattavaa kyllä löytyi, yhteen kohtaan pitää lisätä uskottavuuden nimissä aikaa, etteivät tapahtumat rynni ihan niin vauhdilla eteenpäin, ja monta pientä korjattavaa juttua löysin, mutta ei se nyt mikään epätoivoinen teelmä ole.

Äsken söin toisen lautasellisen lauantaista borssikeittoa. Ulkona tuiskuttaa lunta ja tuulee ja seuraavaksi ajattelin lähteä vähän liikkumaan. Kun palaan taas kotiin, siirrän Alfan muokkaukset koneelle.

Parasta tässä kirjoitusvapaassa on aikaan saamisen lisäksi se, että olen taas sovussa itseni kanssa. Mikä ylellinen tunne se onkaan.