Toissapäivänä sain Nenäpäivän loppuun. Eilen aloitin Kauimpana kuolemastan. Iloitsin siitä, että lukemattomien pino vajenee. Tänään Akateemisen alesta tarttui kotiin mukaan Anu Silfverbergin Kung Po. Se siitä vajenemisesta.
Kirjat eivät vajene, mutta entäs kirjoittaminen sitten? Se vajenee. Eilen illalla nukkumaan mennessä sivu unitekstiä. Siis sivu. Huh. Onnetonta. Yritän tänään uudestaan. Ehkä huomennakin. Kreikkalaiset odottavat. Viikonloppuna ehkä?
Odotan malttamattomana: kunpa tulisi lisää kustantamoreaktioita - tulisi edes suoria hylsyjä - tämä typerä odottaminen on niin tylsää. Ei niistä jäljellä olevista mitään kummoista tule - jos lausunto tai pari, niin ihan mahtavaa, mutta siis lähettäisivät nyt jo, vaikka sitten hylsytkin. Ihan täydellistähän olisi, jos saisin pian jostain lausunnon. Voisin vertailla sen ensimmäisen kustantamon lausuntoihin, voisin miettiä Kreikkalaisia eteenpäin. No, kärsimättömyydellä ei ole voitettu yhtään taistelua. Luulen. Tai ehkä on, mutta sanotaanko niin, että ei se auta tässä tapauksessa.
Työpöydällä on suklaata. Otin juuri palan. Tällä kertaa 72%:sta Anthon Bergin Strawberry&Orange Fairtrade Chocolatea. Enpä tiedä, nämä mansikkaosuudet ovat aika turhia, pelkkä appelsiini olisi parempi. Mutta sitten kun tuo levy on joskus parin kolmen viikon kuluttua syöty, ostan pöydälle uuden, koska kirjoituspöydällä täytyy olla tummaa suklaata. Kehä sekin.
2 kommenttia:
Tunnistan tunteen haluta vastaus, ihan mikä vain, kunhan jotakin saisi. Tuota odotuksen aikaa kohti pitäisi minunkin suunnata, vaikka en haluaisi.
Toivon sulle nopeita vastauksia, hyviä ehdotuksia ja ison kyllän. :)
Kiitos toiveista, hippiehurrey :)! Ja sinulle tsemppiä matkalla tähän tilaan :)!
Lähetä kommentti