Editointipäivä. Istuin aamupäivällä kirjoituskahvilassa ja kirjoittelin hiukkasen jotakin. Nyt iltapäivällä olen keskittynyt editointimerkintöjen siirtämiseen printistä tiedostoon. Ei pelkkää merkintöjen noudattamista, vaan myös lisäyksien kirjoittamista, palojen siirtelyä ja muistilappujen liimaamista printtiin niille isompien korjausten kohdille, joiden tiedän joutuvan odottamaan seuraavaa kierrosta.
Aurinko paistaa ja minä istun sisällä koneeni ääressä. Välillä juon teetä ja välillä käyn hakemassa salmiakin suuhun. Kun kirjoittelin kahvilassa, yritin muistuttaa itseäni siitä, että ei Volvo ole loputon suo. Että oikeasti, jos minulla olisi vaikka viikon verran aikaa, niin saisin tosi paljon aikaan. Näissä editointimerkinnöissä ei menisi kuin pari päivää, ja täydennyksissä ja lisäyksissä toiset pari. Ja sitten on noita uusia pätkiä, jotka pitää upottaa mukaan, niissä puoli päivää ja viilailuissa toinen puoli. Että jos minulla olisi viikko käytettäväksi, Volvo näyttäisi niin lyhyen ajan jälkeen jo tosi erilaiselta ja paljon ehjemmältä. Tietysti on myös se ääni, joka sanoo, että joo, mitä sitten, kun sivujuoni on ihan levällään ja et ole edes varma, että toimiiko se sittenkään. Ja että sinulla kun ei ole sitä viikkoa käytettäväksi Volvoon. Vähät siitä äänestä. Tilanne ei ole ollenkaan niin epätoivoinen kuin miltä se tuntuu. Nyt vain editoimaan, niin kyllä se siitä.
2 kommenttia:
Luulen että olet lähempänä loppua kuin uskotkaan. Editoidessa aukenee monta mutkaa ihan itsestään, kun koko teksti selkiytyy.
No, sitten on tietysti loputon viilaaminen ja hauduttaminen ja kaiken uusiksi kirjoittaminen... ;)
Än, toivon tosiaan, että tämän kirjoituskierroksen loppu on lähempänä kuin arvaankaan! Viilaamista ja hauduttamista tietysti jää jäljelle vaikka millä mitalla, mutta niihin aion ottaa apusilmiä mukaan, enkä yritä äheltää yksin. Tässä vaiheessa, kun teksti on niin levällään, ettei sitä voi näyttää muille, tahtoo vain joskus tuntua, ettei se edisty mihinkään, vaikka kyllä edistyy. Tänäänkin sain editointia 25 sivua eteenpäin ja olen jo aavistuksen verran yli puolivälin, joten kyllä se siitä.
Lähetä kommentti