Olen jo pitemmän aikaa ollut sitä mieltä, etten osta kirjoja ennen kuin saan lukemattomien pinoja pienemmiksi. Jepjep. Tämän päätöksen jälkeen ostin ensin Anna-Kaari Hakkaraisen uusimman eli Purkauksen, sitten pari muuta kirjaa ja toissapäivänä uuden Grantan, Saila Susiluodon Carmen-runokokoelman, Juuli Niemen Yömatkat ja Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Niin ja tänään Hassan Blasimin Vapaudenaukion mielipuolen. Minulla on sellainen olo, että olen ostanut muutakin uutta, mutta en nyt vain muista, että mitä. En mitenkään muista. Jotain kuitenkin, ihan varmasti. Eikä mitään ajatustakaan siitä, milloin saan nuo luettua, sillä lukemattomien kasassa odottaa kaikkea jännittävää sielläkin, kuten Alice Munroa, Emma Juslinia, Herta Mülleria, Henriikka Tavia... you name it. Että tuota. Ja kun sitä Volvoakin pitäisi kirjoittaa. No, ehkä alkava viikko tekee taas ihmeitä? Ainahan sitä voi toivoa. Ja jospa saisin Pressfieldin The War of Artin pian luettua, sillä se on hyvä kirja ja sitä tekee mieli lukea. Paitsi että tällä hetkellä ohi pyyhkii Kankimäen kirja, jota luen Mikinä eli minikirjana ja samalla koko ajan mietin, pidänkö formaatista vai en. Tällä hetkellä ollaan positiivisen puolella. Ainakin kirjaa tulee luettua joka paikassa, kun se on niin pieni ja helppo ottaa esiin eikä vie tilaa. Ainoa ongelma on se, että virsikirjapaperista tehtyjen sivujen kääntämisessä saa olla turhan tarkkana, ettei mene kaksi tai kolme kerralla.
Että tuota. Jos nyt ainakin yrittäisin olla haalimatta lisää kirjoja itselleni, ennen kuin olen lukenut edes muutaman vanhoistani. Ja jos nyt vain yrittäisin lukea. Ja kirjoittaa.
2 kommenttia:
Mä kun luulin, että toi sun otsikko tarkoitti sun lähettäneen kässärin eteenpäin, hih.
Heh, ei sinne päinkään :)! Ikävä kyllä :)!
Lähetä kommentti