sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Sunnuntai
Mitä sitä tänään sanoisi. Taivas on valkoinen tai harmaa, riippuu siitä miten katsoo. Puut liikahtelevat hitaasti. On ääniä, jotka tulevat ei-mistään ja joka puolelta: putkien kohinaa, talon naksauksia, autojen jyrinää kadulla. Olen hidas ja täynnä harmaata minäkin ja hiljaisuutta. Odotan sitä, että kaupunki vaihtuu ja siinä välissä maisema syöksyy kasvoille. Puut liikehtivät hiljaa ja tönivät toisiaan. Minulla on painavat käsivarret ja vain ajatus Volvon kirjoittamisen suuntaan, ei enempää. Tuntuu kuin rinnan päällä istuisi painava kissa. Olen niille allerginen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minä en itse kirjoita, mutta luen paljon ja sinun tekstisi, sanasi, taitosi luoda lumoavia, koskettavia, vahvoja maisemia sanoilla... Haluaisin niin kovin mielelläni lukea sinulta muutakin kun blogitekstejä, olen liki rakastunut sanoihisi. Onnea Volvon kanssa
Voi että <3! Kiitos Lintunen kauniista sanoistasi! Ihana saada tällainen kommentti juuri tähän kohtaan, kun kirjoittamiselle ei ole ollut aikaa tai energiaa viime päivinä - kiitos buustauksesta! Tämän kommentin rohkaisemana on taas hyvä jatkaa kirjoittamista :)!
Lähetä kommentti