Sumu

Olo on raukea kuin märässä metsässä kauan juosseella koiralla. Ulkona sumu on hengitysseinä, paksua ja niin sakeaa, että se kutsuu. Avoimesta ikkunasta käsille valuva viileä muistuttaa aamuista kun tuoksui märkä pelto ja aamukasteesta kostea metsä ja yössä lionnut ovenpieli. Sanat tulevat pihakaivosta ja sanat ovat kaivo joka aukeaa niin kuin märkä magnoliankukka niin kuin lupaus niin kuin sammal joka imee kaiken äänen itseensä eikä kerro eteenpäin. Kevyt on niiden joukossa purra sammalesta vettä janoonsa