Luin Volvon printin loppuun ja raapustelin ne viimeiset kahdeksan sivua ihan yhtä täyteen editointimerkintöjä kuin kaikki niitä edeltävät sivutkin. Nyt se on sitten tehty. Seuraavaksi pitää ruveta korjaamaan tiedostoa merkintöjen mukaiseksi. Eivätkä printin editointimerkinnät ole todellakaan ainoa, mitä Volvoon pitää korjata.
Lukiessani Volvoa huomasin monta, aika isoa ongelmaa. Ensinnäkin - aivan ensimmäiset sivut ovat hyviä, mutta sen jälkeen paketti hajoaa. Ja keskellä on monta hyvää kohtaa, mutta viimeiset kymmenen sivua - oh my! Jotain pitää tehdä. Ja tärkeimmän sivuhenkilön juoni sitten - sille vasta pitääkin tehdä jotain. Tyyppihän kuivuu kasaan kuin - kuin - no, mikä hyvänsä. Ajankuva pitää rakentaa ja osa nyt rakennetusta ajankuvasta pitää purkaa. Lukujen vaihdot ovat ihan käsittämättömissä paikoissa. Aikatasot eivät ole tasapainossa. Volvoja pitää käydä nuuskimassa. Tekstipätkiä pitää siirrellä paikasta b paikkaan d ja paikan e kautta paikkaan a.
Mutta oikeasti, eniten huolestuttaa se, että rakenteessa ei ole ryhtiä kuin paikoitellen ja että se tärkein sivuhenkilöni haahuilee ihan mitä sattuu. Tai ei nyt ihan mitä sattuu, mutta aika pitkälti. Hänellä on yksi aloitettu kuvio, joka pitäisi saattaa oikeasti loppuun eikä vain vaieta kuoliaaksi. Huh.
Joistain ongelmista pääsee eroon siirtelemällä tekstipalasia paikasta toiseen, mutta sen lisäksi pitää saada muutama kuningasajatus. Niitä ei ole ihan hirveästi näkynyt täällä päin viime aikoina. Pitää varmaan tehdä to do -lista, jos aion selvitä edes muutamien korjausten herraksi.
Minulla on pannullinen valkoista teetä, pyykit kuivumassa, tiskit likoamassa ja pölynimuri odottamassa. Jospa pieni käsillä tekeminen auttaisi ajattelemisessa. Tätä tilannetta pitää nimittäin vähän sulatella.
6 kommenttia:
Kuulostaa vähän samalta kuin oma editointivaiheeni, paitsi etten todella jaksa tässä vaiheessa printtailla ja tehdä käsikorjauksia, vaan oikaisen ja laitan korjaukset suoraan tekstiin. Vaikka paperilla tekstiä hahmottaa ihan eri tavalla. Mutta ehkä sitten hieman myöhemmin...
Tee auttaa usein. Ja käsillä tekeminen. Tsemppiä! :)
Pyörryttää jo ajatuskin moisen listan läpikäymisestä. Ja kääk, se tulee täälläkin vielä eteen.
Mutta ehkä murehdin sitä enemmän sitten vuosien päästä kun sinne asti ehdin :D
Än
Lila: En minäkään yleensä näin aikaisessa vaiheessa ole ottanut printtiä, mutta nyt tuntui siltä, että paperilta asiat hahmottuvat helpommin. On se vaan kumma, miten ruudulta on niin erilaista lukea kuin paperilta. Onhan tämä vähän hullun hommaa - tuntuu, että saa tehdä saman asian kahteen kertaan, ensin korjaukset printtiin ja sitten tiedostoon... Tsemppiä sinulle editoinnin kanssa!
Än: Juuh, pyörryttää täälläkin. Jotta en olisi edes etäisesti tehnyt mitään kirjoittamiseen liittyvää, aloin sitten tiskata ja imuroida ja muuta vastaavaa... Kyllä tuo kässäri näyttää tosiaankin vuosien työmaalta, mutta ei auta, pitää ruveta hommiin jossain vaiheessa. Vaikka onhan se kivaakin - ainakaan ei ole tekemisen puutetta :).
On, on se ennenkaikkea kivaa <3
Minulla on kummallisesti pari kolme ensimmäistä lukua olleet hienoja tunnelmallisesti/kuvauksellisesti - mutta olen sitten niiden jälkeen siirtynyt hyvin minimalistiseen kuvaustyyliin. Huoh. Täydennetään täydennetään... :D
Minä otan aina muutaman luvun saatuani valmiiksi uusista "valmiista" luvuista printin. Ruudulta käsin ei vain yksinkertaisesti saa samanlaista kokonaiskuvaa kuin paperista luettuna - tai ainakaan minä en saa. Älä siis huoli, et ole ainoa, jolla on tapana kuluttaa tulostimen musteet loppuun romaanikässärin takia. :)
Satsu - joo, tuokin on tuttua, että joissain kohdissa ikäänkuin jaksaa panostaa ja sitten taas toisina päivinä paketti hajoaa ja kirjoittamiseen tulee kiire, niin ettei ehdi itsekään nautiskella yksityiskohdista. Ja sitten tosiaan pitää täydentää :).
Ja tuo on kyllä aina yhtä mystistä, että kuinka ruudulta ja paperilta huomaa ihan eri viat tekstissä :).
Lähetä kommentti