Tietyllä tapaa olen ihan onnellinen: taivas on kuulas, on ilta, Kallion yllä on vaalea valo. Tulin juuri kotiin ja oli jotenkin lohdullista kävellä taas, tänäänkin, samoja katuja, nähdä katujen ylle ripustetut katulamput ja kevät. Ja että on kuitenkin ystäviä, on. On tällaisia iltoja, on oma sänky. On iltoja, joina voin kirjoittaa, vaikkakaan en tänään.
Samalla on alakuloinen olo. On ilta, on kuulas, valoisa ilta Kallion yllä. Minä kävelin juuri kotiin, yksin. Kevät ja etenkin huhtikuu - valo on kyllä kaunista, mutta illallakin vielä julmaa. Treffit olivat ja menivät ja korostivat sitä, mitä minulla ei ole. Ei ole. Kaikki alleviivaa sitä, että taivas on korkea ja ei minkään värinen ja että kukaan ei vastaa tekstiviesteihini.
Ja kuitenkin. Minä sentään saan jotain. En jää aivan ilman. Saan siskolta, saan ystäviltä. Joistakin asioista jään ilman, mutta niille en voi mitään. En juuri nyt, enkä varmaan ihan heti. Hyvä alku kai kuitenkin.
Joskus hyvät alut ovat lohduttoman tuntuisia. Yritän lohduttautua sillä.
2 kommenttia:
Hei,
Tulin jättämään merkin käynnistäni, kun lupasin. Kiva kun annoit luvan blogivierailulle. Olen viihtynyt hyvin. Kirjoittamisessasi on paljon tuttua. Samoin tässä ilta-kallion-yllä-fiiliksessä.
Toivottavasti vielä tavataan livenäkin, kirjoittamisesta riittää aina puhetta.
Kevätterveisin, ja vääntöä ennen deadlinea (omani meilasin jo...) t. HM.
Moi H! Kiva kun kävit ja tule toistekin :). Minulla painaa se deadline päälle - en ole ehtinyt kirjoittaa kuin ensimmäisen version ja viikonloppukin näyttää aika tiiviiltä muiden asioiden suhteen. Jos ei muuten onnistu, niin on varmaan herättävä sunnuntai-aamuna liian aikaisin kirjoittamaan... Ja juuri kun olisin tarvinnut pitkiä tasoittavia yöunia.
Toivottavasti tavataan livenä vielä, pidetään yhteyksiä! Jos joskus haluat meilata, niin laita tulemaan tuohon osoitteeseen, joka löytyy blogista.
Rooibos
Lähetä kommentti