maanantai 30. elokuuta 2010
Hitaus
Olen ollut koko päivän vilkas, aika hyväntuulinen ja energinen, vaikka kurkku onkin kipeä (EIKÖ tämä tautiputki VOI jo loppua??). Puoli kahdeksan aikaan tulin kotiin, lämmitin ruokaa ja söin. Nyt olen ihan naatti. Poissa on energia, poissa on tomeruus. En jaksaisi enää tormentautua, vaikka olisi pakko. Onneksi ei ole. Istun kirjoituspöydän ääressä silmät puolitangossa ja lupsahtelen. Unohdan sanojen merkityksen, nielen vaivalloisesti. Laskevan auringon valo on kovin kaunis, vaikka ulkona on kylmä. Minulla on huopatöpökkäät jalassa, varpaita palelee silti. Sänky on petaamatta, en katso sitä. Pitäisi laittaa peitto lakanan sisään, kesä on loppu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voi kurjaa. Tiedän, mitä tuo sairastelu on, mulla nimittäin on sitä samaa. Eikä yhtään lohduta kuulla, että "sitä on liikkeellä". Liikkuisi sitten jo eteenpäin, mitä tuo yhden ihmisen kiusana näin kauan viipyy.
Yritän siis lohduttaa ja saada lohtua, vaakatasossa itsekin lepäilen, mittari kainalossa, tilanteeseen turhautuneena, kohta jo raivona. Jos tahdonvoimalla parantuisi...
~
Muista levätä.
Hippiehurrey - ihan totta, tämä on niiiiin kypsää! Minulla tämä typerä tauti on juminut nyt kaksi viikkoa (sinä aikana olen ollut töissä kai 2,5 päivää...) ja jos se nyt vasta alkaa räkätauteineen, niin huhhuh. Lepääminen - mitä se on? Johan sitä tehtiin parin viikon ajan ;). Mutta joo, kunhan tämä tauti nyt todistettavasti iskee oikeasti, niin lepään kyllä. Siihen asti sinnittelen.
Tsemppiä sinulle, jospa se siitä, jo piankin? Parannushalaus!
Lähetä kommentti