Nimittäin sitä, ettei tämä blogi ole aikoihin totellut annettua otsikkoaan. Tuntuu, että blogin nimi pitäisi olla Rooibos valittaa tai Rooibos sairastaa, kirjoittamisesta kun ei ole tietoakaan.
Jatkan valitsemallani harhapolulla, mutta lupaan, että piakkoin palaan taas oikeaan asiaan. Nimittäin heti, kun tämä halvatun tauti irrottaa otteensa. Tänään olen jo toiveikas. Mieli on paljon parempi, kun pms hellitti ja toisekseen poskiontelojani jomottaa. Laitan kaiken toivoni poskionteloihin, koska jos tämä kaikki kurjuus johtuu mystisestä poskiontelopöpöstä, niin silloin tänään aloittamani antibioottikuuri kaiken järjen mukaan auttaa ja minä paranen. Pian. Loistava ja mieltäylentävä päättelyketju. Pidän peukkuja.
Toivon, että olo paranee äkkiä niin paljon, että jaksan viimeistään viikonloppuna keskittyä keskeneräisten kirjojen lukemiseen. The Sound on the Page on vähän kuin piikki lihassa, se on ollut niin kauan sivulla 27... Joten ehkä tästä pikku hiljaa pääsisi käsiksi johonkin muuhunkin lukemiseen kuin noihin Viisikoihin, joita olen kahlannut viimeiset päivät. Lohtulukemista.
Sitten kun jaksan lukea kunnollisia kirjoja, jaksan pian kirjoittaakin. Sitten voin taas palata myös siihen, mitä varten aloin alun perin kirjoittaa tätä blogia: kirjoittamisesta kirjoittamiseen. Ja uskokaa tai älkää, minä odotan sitä hetkeä vielä enemmän kuin te :).
9 kommenttia:
Saa valittaa, niinhän minäkin teen omassa blogissani. En ole varmaan elokuussa muuta tehnytkään kuin surkutellut ja vinkunut omaa tilannettani. Kirjan valmistumiselle tuntuu nimittäin aina olevan jokin este, milloin tenttiputki, milloin kesätyö ja nyt sitten viimeisenä tämä kirottu tauti. Tiedän siis täsmälleen miltä sinusta tuntuu. Minulla tauti ei ole vielä ehtinyt poskionteloihin saakka, mutta yskä on välillä niin hirmuinen, että keuhkot melkein nyrjähtävät paikoiltaan. Nyt voimmekin sitten ottaa kisan siitä, kumpi paranee ensin ja saa kammettua itsensa tietokoneen ääreen. ;) Omalla kohdallani ajatus keskittyneestä kirjoittamisesta on luultavasti vielä lukuisien avaamattomien nessupakettien päässä, mutta kyllä se tästä. Onneksi kipeänäkin voi hioa mielessään tulevia juonenkäänteitä!
Lukija voi aina vaihtaa blogia, joten voit vetäytyä vastuusta. Toki odotamme kovasti paluutasi normaalikuntoon :).
Halaus,
hk
Koeta parantua, Rooibos. Sinä myös, Satakieli. Voimahaleja!
hk ja vaivanpalkka, kiitos! Halauksia teille molemmille :)
Minusta on vain hyvä, että kirjoitat välillä myös valivalia. Ei kai kirjoittaminen ole vain kirjoittamista, onhan osa siitä myös ikäviä asioita, velvollisuuden ja syyllisyyden tunteita, välillä säirastamistakin. Että minun puolestani: anna tulla vaan!
ee: Kiitos. Snif. Taidan tästä suunnistaa antibioottieni luo.
Hei Rooibos,
luin Paz-i-j:n kotisivuille jättämäsi kuvauksen salakäytävästä ja se oli niin kaunis <3 että odotan innolla bloggauksiasi, siis sitten kun olet taas paremmassa kunnossa. :) Parempaa vointia!
Hanna, kiitos, sait minut hymyilemään :). Hyvä että tykkäsit salakäytävästäni, vaikka se kyllä tuli ihmisten ilmoille hiukan kieli poskessa ;). Mutta kiitos kilteistä sanoistasi, you made my day!
Nyt minuakin naurattaa :). Luin kaikki salakäytäväviestit putkeen ja tekstistäsi jäi mieleen muutama kaunis ajatus - hienosti ja herkästi kuvattu. Mieleeni eivät sen sijaan jääneet ne lihansyönnit, jotka alkoivat naurattaa nyt kun luin ko. tekstisi uudestaan. :D
Lähetä kommentti