Katselin joku päivä kirjoituspöytääni ja mietin, millaisia tavaroita muiden kirjoituspöydillä on. Siksipä aion blogata nyt omastani ja toivon, että joku teistä kanssamatkustajista liittyy joukkoon ja kertoo, millaisten tavaroiden keskellä kirjoittaa, meilaa, surffaa netissä. Mainitsen vielä sen, että minä käytän kirjoituspöydän ääressä nimenomaan tietokonetta ja käsin kirjoittaminen tapahtuu kotioloissa ruokapöydän ääressä. Enivei - tadaa! Kirjoituspöytäni, olkaa hyvät.
Kirjoituspöydälläni on tietysti uskollinen (kop kop) läppärini, Fujitsu Siemensin Amilo. Koneen vasemmalta puolelta löytyy hiiri (en ole vasuri, vaan oikea käsi ei kestä hiirtä). Sitten. Vasen alakulma: Päiväkirja. Kirjoitan päiväkirjaa harvoin, mutta nyt se on tuossa tyrkyllä. Päiväkirjan päällä on rannekello, jonka otan useimmiten pois kädesta kun kirjoitan, sillä se kilkattaa muuten näppiksen rannetukea vasten.
Päiväkirjasta ylöspäin on epämääräinen kasa. Alimmaisena kaksi vanhaa, täyttä kirjoitusvihkoa, niiden päällä hieno, nahkakantinen, Firenzestä ostettu muistikirjani ja sen päällä poikittain vielä yksi kirjoitusvihko. Päälimmäisen kirjoitusvihon päällä on taitettu runoprintti, johon Kontakti teki keväällä merkintöjä kun näytin hänelle runojani. Runoprintin päällä on Hillokuningattarelta saatu seinäkalenteri, johon hän on ottanut itse valokuvat. Sen päällä majailee poikkeuksellisesti puoliksisyöty levy Tukholman Hötorgetin kauppahallista ostettua Valrhonan Manjari Orange -nimistä tummaa suklaata (64%). Poikkeuksellisesti siksi, että normaalisti suklaa majailee koneen oikealla puolella. Nykyään minulla on kirjoituspöydällä aina avattu levy tummaa suklaata. Pala päivässä riittää. Yleensä suklaa on nimenomaan appelsiinilla maustettua.
Vasen yläkulma on lukemattomien kirjojen jemmapaikka. Pinossa ovat (alhaalta päin) Markku Pääskysen Tämän maailman tärkeimmät asiat, Anne Ricen Interview with a Vampire, Väinö Kirstinän Kirjailijan tiet, Arto Lapin suomentama runokokoelma Kevätsateiden aika, Riku Korhosen Kahden ja yhden yön tarinoita ja Ben Yagodan The Sound on the Page. Pinon päällä on ruma, punainen kilon käsipaino. Kirjapinon oikealla puolella seisoo vielä kolme kirjaa: Suvi Aholan Sivumakuja kirjallisesta keittiöstäni, Reetta Niemelän Makkarapiruetti ja Pieni suuri maailma, suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historia. Näitä kolmea pitää pystyssä se toinen käsipaino.
Suoraan läppärin takana on puoliksi kuolemaa tekevä perhosorkidea, jonka sain lahjaksi kun täytin 30 ja joka lakkasi dramaattisesti kukkimasta vähän ennen kuin täytin 33. Merkki jostain? Koneen takaa löytyy myös visa-lasku.
Pöydän oikeassa yläkulmassa on kynälokerikko. Siellä on nettikameran lisäksi aski Mynthoneita ja näemmä kymmenen kynää. Lokerikkoa vasten nojaa kaksi postikorttia. Toinen on saatu Hillokuningattarelta ja toinen siskolta. Niiden edessä on viime viikolla postista tullut Arja Mäkisen kirja Meidän kesken, joka käsittelee naisten ystävyyssuhteita. Puoliksi kirjan alla on muistilappulehtiö, muistilappuna käytetty, kahtia taitettu aanelonen, lauantain U2-konsertin lippu ja sen päällä kuumemittari. Näiden epämääräisten tavaroiden vieressä hengailee Kaukomatkaajalta saatu hieno pinni.
Oikeassa alakulmassa on tämänhetkinen kirjoitusvihko, pala sinitarraa, yksi puhdas ja yksi likainen nenäliina sekä tämän hetken suosikkikynä.
Ja jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, niin kyllä, minulla on tylsää ;). Tulin taas tänään puolen päivän aikaan töistä pois, tällä kertaa lääkärin määräyksellä, ja pysyn huomisenkin kotona taltuttamassa tautia. Kuudes päivä menossa, eikä edelleenkään muuta kuin lämpöä ja vetämätön olo. Nukuin tuossa kolmen tunnin päikkärit, joiden pituus antoi ymmärtää, että en tosiaan ole ihan terve, vaikken ihan sairaskaan.
Odottelenkin teidän kirjoituspöytäraporttejanne päiviäni piristämään :). Mitä pöydällä on? Puuttuuko siitä jotain, mitä sillä normaalisti majailee? Mitä haluaisit sillä olevan? Ai mitäkö minä haluaisin pöydälleni? Kustannussopimuksen ;).
9 kommenttia:
Kiva idea kirjoittaa omasta kirjoituspöydästä ja sillä lojuvista tavaroista. :) Tartun samaan aiheeseen heti, kun pääsen varsinaisen työpöytäni ääreen Helsinkiin. Tällä hetkellä kirjoittelen mökin lasitetulla kuistilla, jota lämmittää yksi sähköpatteri. Pöydän molemmilla puolilla on puinen penkki. Selkänojaton penkki on haasteellinen istuma-alusta, sillä selkäni tulee helposti kipeäksi pitkästä istumisesta. Siksi minun täytyy aina muistutella itseäni siitä, että kirjoittamisen aikanakin pitäisi aina välillä muistaa jaloitella. Valkoisen liinan päälä lojuu tietokoneen lisäksi vain muutama tavara: sokeriastia, kännykkä ja kampa. Ikkunoista näkyy vain mustaa. Lähimpinä olevien puiden siluetit erottuvat vain vaivoin tummaa taivasta vasten.
Pikaista paranemista sinulle! :) Minullakin on ollut tänään hieman tukkoinen olo, mutta olen aloittanut taistelun flunssaa vastaan ärhällä karviaismarjakuurilla. ;)
Hyvä idea. Mutta apua. Minun läppärini ei tällä hetkellä mahdu kirjoituspöydälle. Olen toivoton tavaranpinoaja ja siellä ei ole kyllä tilaa millekään tällä hetkellä.... Tarttis varmaan tehrä jotain. Paperipinojen (ja irtonäppiksen ja -näytön) lisäksi siellä on nyt esim. pieni nuottivihko ja puuhuilu ja varmaan jotain muutakin. Liikaa. Kaikkea.
jl - Minullakin on taipumusta pinota pöydälle kaikkea mahdollista. Läppärille on onneksi aina tilaa, sillä se asuu pöydällä, en ikinä ota sitä pois siitä ;).
Nii ja Satakieli, jään odottamaan :).
Ei ole kirjoituspöytää, en sellaisen kanssa seurustele. Hädin tuskin kädenyltämän päässä kahdeksankulmainen pieni pöytä, isotädin kirjomalla valkoisella liinalla kiinalainen teekannu pu'er-teetä, japanilainen muumiaiheinen teemuki, termospullossa lisää kuumaa vettä uuteen haudutukseen. Auringonkukka vihreässä lasimaljakossa. Viereisen kirjahyllyn päällä palaa seurana kynttilä.
Naputtelen näppäimistöä ja ihmettelen ruudun kautta maailmaa MacBook tyynyn päällä sylissä, tässä vihreällä sohvalla. Sohva lainehtii kirjoja, lehtileikkeitä, muistivihkoja.
kenkä: Kuulostaa jotenki idylliseltä tuo sinun järjestelysi. Vaikkakaan ei siltä, että olisi kauhean ergonominen ;). Itse kirjoitin lattialla ennen, nojasin sohvaan ja läppäri oli sylissä. Itse asiassa ihan hyvä asento. Ja hei, kenkä, kerro miltä maistuu pu'er-tee? Kiinnostaisi maistaa, mutta sitä on harvoin missään kahviloissa tarjolla ja ihan sokkona en ole halunnut ostaa, joten kerro :)!
Vietin pitkän kauden vihreän / jasmiinin/ oolongin kanssa. Mutta pu'erh (en ikinä muista oikea kirjoitusasua...siinä pitänee olla loppu-h) maistuu juuri nyt parhaalta - kausi alkoi muutama päivä sitten. Tämä juoma on haudutettu teekakun teelehdistä ja on mahtavan pehmeää, täyteläisen makuista. Pu'erhia on varmaan hyvin eri makuja, mutta kannattaa kokeilla. Jäin itse jo koukkuun; ostin ekan kerran viime talvena.
Mun varsinainen työpöytäni on työhuoneessa, yläkerrassa. Pöytä on kauttaaltaan postimerkkien, säiliökirjojen, ja filateliaan liittyvien tarvikkeiden peitossa. Se odottaa talven tuloa ja aikaa.
Käytännön syistä olen siirtänyt väliaikaisen (viimeiset kolme vuotta) työpöytäni alakertaan. Oikeasti se on ruokapöytä. Riittävän iso. Nyt tässä on läppäri: Fujitsu Siemens, Alfapet-peli, Aloe-kukkanen, tyhjä vesipullo, pino paperitavaraa; kaikki tärkeitä ja tarpeellisia ja odottavat läpikäyntiä, pino opetukseen tarvitsemaani materiaalia, muutama kynä. Metallinen viinipullon teline, pari lasin alustaa, istuvat kissat joita voi käyttää maustepurkkeina ja pari led-tuikkua.
Varsin siisti, tällä erää. Ja kun on aika ater ioida, siivoan pöydältä tarpeettomat pois.
TdW
Kenkä - pitää varmaan kokeilla pu'erhiä, kuulostaa houkuttelevalta.
TdW, sinun kirjoitus/ruokapöytäsi kuulostaa kivalta, siltä, että kirjoittamista ei ole sullottu johonkin piiloon, vaan että se on koko ajan paikalla :).
Lähetä kommentti