Luin viime yönä loppuun Juha Itkosen Huolimattomia unelmia. Olin jemmannut novellikokoelmaa pöydänkulmalla yli vuoden. Silloin kun vääntö omien novellien kanssa oli pahimmillaan, en uskaltanut lukea Itkosta siinä pelossa, että saisin alemmuuskompleksin. Ja sitten toisina hetkinä ei tuntunut Itkoselta. No, nyt se on luettu. Jotkut novellit jäivät ulkokohtaisiksi, jotkut olivat hyviä. Sellaisia lukunovelleja, jos saa sanoa. Eniten kosketti loppupuolen novelli Hetki minun jälkeeni. Mutta joo, nyt on luettu ja seuraavaksi taidan palata Mary Swannin pariin. Ja jostain nettikirjakaupasta pitäisi ostaa korvikekappale junaan ja sille tielleen jääneen Canavanin Priestess of the White -kirjan tilalle, luulen. Kirja jäi kesken, sen lisäksi että oli siskon.
Tänään oli ensimmäinen lomanjälkeinen työpäivä. Kompensoin sitä kirjoittamalla viisi sivua raakatekstiä. Olo on hiukkasen amputoitu, mutta kyllä siihen taas tottuu, työläiselämään siis.
Lisäksi olo on levoton. Pitäisi kovasti puuhata kaikkea. Tuttu tunne - vapaa-ajalla pitäisi suorittaa kun sitä on niin vähän. Tähänkin tottuu. Enkä ole suorittanut. Olen yrittänyt olla, rauhoittua, palata perusasioiden äärelle. Ulkona tuulee ja katselen aina välillä puita. Lehdet väpättävät, oksat heilahtelevat äkkiarvaamatta puuskien mukana. Ehkä tänään ei kuitenkaan saada ukkosta niin kuin eilen. Ehkä viileä ilma, jota tuulenpuuskat painavat tuuletusikkunoista sisään, riittää.
Huomenna menen jumppaan tai juoksemaan.
3 kommenttia:
Määki oon päässy taas tuohon "jumppaan tai juoksemaan" -tilaan kesän ajelehtimisen jälkeen! Se on kivvaa. Miettiä jo etukäteen millon on seuraava rako päästä jumppaamaan. Pari kertaa viikossa kumpaakin, tai siis juoksemista vain liukkaisiin asti ;), ois hyvä. Sit vaikka talvella uintia. Joo.
Viimenen lomaviikko menossa, sitten tarttee ittekin alistua lopullisesti työelämälle. Kaipa se siitä taas!
Heippa, en tiennytkään oletko vielä linjoilla :), kiva kun olet :). Mutta joo, kesä on nimenomaan ajelehtimista ja arjessa se hyvä puoli, että saa tehtyä säännöllisesti niitä asioita, mitä pitää tehdä säännöllisesti! Saas nähdä kumpi huomenna irtoaa, jumppa vai juoksu...
ooh, mä rakastan itkosta ja kaikkea mitä se tekee <3 mulle jäi kyseisestä novellikokoelmasta päällimäiseksi tunteeksi kauneus, se kirjoittaa niin levollisesti ja kirkkaasti. ja vaikkei sekään aina onnistu, niin mua ei haittaa - rakastan silti :)
Lähetä kommentti