Sairaslomailua edelleen. Olen lukenut paljon. My name is Memory oli tylsä, en suosittele. Luettelomainen, ja loppuratkaisu oli tyhmä. Haahtelan Katoamispiste oli Haahtelaa. Taitava ja kaunis. Sellainen, että kun pikaisesti katsoo, niin vaatimaton, mutta toisella vilkaisulla huomaa jo enemmän. Mikkosen Pääkatkaisijassa tykkäsin eniten niminovellista sekä viimeisestä, joka oli pitkä, mutta olisin lukenut niistä ihmisistä vaikka romaaninkin verran. Lukemattomien pinoa on siis vajennettu, ihan hyvä.
Uutisissa luvataan huomiseksi lämmintä säätä. Saa nähdä minkä verran pääsen nauttimaan siitä. Yskin vieläkin, kai se on rauhoittumaan päin, mutta silti.
Tänään ei ole ollut toiveikas olo. Sellainen päivä, että mukamas tiedän Kreikkalaisten tulevan hylsynä takaisin joka paikasta. Tuntuu, että miten se voisikaan muuta, miten voisin osata kirjoittaa mitään tarpeeksi hyvää. Tyypillinen tylsyyspäivä. Eikä mitenkään yllättävää: kun makaa sohvalla ja sängyllä koko päivän, koko viikon, eivät ajatukset ole järin innokkaita ja reippaita. Ehkä se taas siitä, kunhan yskä lakkaa yskimästä. Ehkä. Toivotaan niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti