Viisi sivua raakatekstiä. Lähinnä pohdiskelua siitä uudesta, suunnitteilla olevasta tekstistä. Hahmottelin rakennetta ihan vähän ja heittelin itselleni kysymyksiä siitä, että "mitä sen jälkeen tapahtuu?" Tosi paljon on vielä auki, eikä minulla ole mitään hajua huvittaako tuota kirjoittaa enää sitten kun sen on suunnitellut valmiiksi tai edes puolitekoiseksi (toivottavasti suunnittelu ei pilaa kirjoittamisen iloa!), eikä mitään hajua saanko ikinä keksittyä fiksua loppuratkaisua mutta mutta... Olen kirjoittanut kuitenkin tänään. Hetkeksi olen uponnut sanoihin ja nähnyt jotain muuta edessäni kuin pöydän ja kirjoitusvihon. Käynyt kaukana. Se teki yhtä hyvää kuin alkuillan pieni rentoiluhetki, joka aikana olin hereillä ja näin unta yhtä aikaa (aina yhtä jännittävän tuntuista).
Päivä on ollut monimutkainen, ilta on selkeä; kirkas taivas, puut puskevat vihreää väriä maisemaan suun täydeltä, viileä tuuli liikuttelee latvuksia varovasti. Iltapäivällä luulin, etten voisi löytää tästä päivästä enää mitään mielenrauhaa, mutta löysin. Tuomen tuoksusta, puunlehtien vihreästä uhosta ja sanoista. Se on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti