Ulkona säätila on melko stabiili, mutta päänsisäinen säätila on edelleen vähän huojuva ;). Eilen illalla kirjoitin ruhtinaallisesti yhden sivun verran raakatekstiä sängyssä. Tänään pääsin puoleen sivuun kunnes puhelin soi ja sitten ei enää huvittanut ja kynä ei toiminut ja ja ja... Pitää etsiä toimiva kynä jostain siihen mennessä kun menen sänkyyn, ja kirjoittaa unisivuja sitten ennen nukkumaanmenoa. Niin ja siis "etsiä toimiva kynä" tarkoittaa siis että "etsiä toimiva kirjoituskynä", sillä kyniähän riittää, mutta koska olen kynähifistelijä, en voi kirjoittaa lyikkärillä tai tahmealla kuivamustekynällä. Ja mistä johtuu, että kaikki hyvät kirjoittamiskynät loppuvat aina yhtä aikaa? Yhtäkkiä ja samana päivänä niistä kaikista tulee vain himmeää viivaa ja terä raapii paperia ja sanat töksähtävät heti alkuunsa? Mysteemi.
Kun kävelin kotiin, kadunvieren täydessä kukassa olevat vaahterat tuoksuivat ihanalta. Aina välillä makea medentuoksu kaupungin tuoksun sijasta. Vaahterat ovat sitäpaitsi nyt niin hauskan värisiä; ihan yltiöpäisen limenvihreitä ja pörhistelevät kukissaan. Tykkään niistä.
Toukokuun iltojen valo on kaunis. Liitän sen ajatuksissa aina näihin kotikulmiini. Kun kävelee myöhään illalla kotiin ja aurinko melkein paistaa vielä, vaikka kello on jo paljon ja taivas on kirkas kaikessa haaleudessaan. Jostain syystä silloin tekee mieli aina hyräillä Kolmatta linjaa takaisin, vaikkei olisi lähelläkään Kolmatta linjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti