May the Force be with you

maanantai 16. toukokuuta 2011

Uusi tekniikka tai ainakin sen yritystä

Ulkoilma on silkkiä ja samettia aamuisen sateen jäljiltä. Voisin mennä tänä iltana kävelylenkille ja aloittaa pikkuhiljaa liikuntakiellon purkamista. Olisi ihana verrytellä vähän jäseniä, ihan samalla tavalla kuin olen tänään verrytellyt kirjoituskättä ja mieltä. Kirjoittelin aamupäivällä raakatekstiä ensin kotona ja sitten kävin istumassa lähikuppilassa vajaat pari tuntia. En voi väittää, että kirjoittaminen olisi käynyt kuin leikki ja sanat olisivat soljuneet vaivatta paperille. Kaikkea kanssa. Kirjoitin silti sivukaupalla ja siitä olen tyytyväinen.

Kaikenlaisen epämääräisen raakatekstin lisäksi onnistuin kirjoittamaan lähikuppilassa jotain ns. hyödyllistä tai toivottavasti ainakin sellaiseksi osoittautuvaa. Minulla on ollut jo pitkään ajatus yhdestä uudesta novellista ja olen aiemminkin kirjoittanut siitä raakatekstiä. Samaa jatkoin tänään. Mietiskelin myös hiukan tuon uuden novellin rakennetta ja tyyliä. Tarinasta minulla ei ole tiedossa kuin osa, mutta sen verran siis kuitenkin että olen pystynyt kirjoittamaan raakatekstiä. Alkukohtaus on myös tiedossa - se on itse asiassa kuva päässäni ja siihen kuvaan ja sen tunnelmaan kiteytyy tällä hetkellä mielessäni kaikki, mitä olen ajatellut novellin alusta.

Yleensä en suunnittele tekstiä juuri lainkaan etukäteen. Ensimmäinen versio tulee jostain ja sen puhtaaksikirjoittamisen jälkeen voin kyllä ruveta pohtimaan rakennetta ja juonenkäänteitä, mutta en ennen. Ensimmäinen versio tulee yleensä aina suunnittelematta sitä mukaa kuin kirjoitan. Ajattelin kokeilla tällä kertaa eri lähestymistapaa. Minulla on tiedossa henkilöhahmo ja hänen keskeisin henkilöhistoriansa sekä paikka, jossa novelli tapahtuu. Tiedossa on se, että aloitan ns. keskeltä ja matkan varrella kerron pikku hiljaa miten siihen keskikohtaan on päädytty. Siitä minulla ei ole hajuakaan, miten novelli loppuu ja miten loppuratkaisuun mahdollisesti päädytään.

Aion ottaa tämän tekstin opiskeluna ja tutkimusmatkana uuteen työtapaan. Yritän tehdä jonkinlaisen suunnitelman ennen kuin alan varsinaisesti koota novellia kasaan. Pitäisi lukea edellisestä kirjoitusvihosta aiheeseen liittyvät raakatekstit, jotta ne jäisivät muhimaan päähän ja auttaisivat hahmottamaan tarinan kaarta (näin ainakin toivon!). Harmi, ettei minulla ole enempää aikaa, siis yhtenäisempää aikaa kuin ilta sieltä, toinen täältä, tai tunti sieltä, toinen täältä. No, ehkä tämä suunnitteluvaihe onkin ihan ok tehdä pienissä paloissa. Katsotaan.

Paitsi että pitäisi lukea tähän uuteen novelliin liittyvät raakatekstit kirjoitusvihoista, voisin lukea myös läpi kaikki ne novellintekeleet, jotka ovat koneella puolivalmiina tai alkutekijöissään. Tsekata, että onko niistä mihinkään. Ainakin yksi novellinaihio on sellainen, että sille täytyy tehdä jotain, mutta en vielä tiedä mitä. Enkä edes muista mitä kaikkia raapaleita koneeni kätkee sisälleen - tutkimusmatkan paikka. Puhumattakaan siitä velvollisuuslukemisesta, joka minun pitäisi aloittaa juuri nyt. Pelkään vaan, että heti kun alan lukea velvollisuuslukemista, nukahdan. Pitää kai keittää pannullinen rooibosta ja litkiä sitä. Jos juo tai syö samalla kun lukee, ei voi nukahtaa...

Ja kyllä, odotan vastauksia kustantamoilta, ajattelen Kreikkalaisia joka päivä, useimpina päivinä monta kertaa. Niinä hetkinä kun aktiivisesti odotan, aika melkein pysähtyy, venyy kuin purukumi ja räpsähtää sitten taas eteenpäin, kun saan jotain muuta ajateltavaa kuin odotuksen. Ja odotuksen. Ja odotuksen.

Ei kommentteja: