Olen ollut toipumassa kotipuolessa. Saunonut varovasti, istunut jäähyllä rannalla, laiturilla, joka on jäänyt kokonaan kuivalle maalle lumien sulettua ja jäiden lähdettyä. Tänään aurinko oli vielä horisontin yläpuolella kun saunoin ja yritin hengittää punertavaa valoa sisääni. Henki käy vielä ahtaasti, mutta ei rohise enää. Niin paljon. Ehkä tämä pikku hiljaa tästä.
Olen lukenut paljon. Kaikki mukaani ottamat keskeneräiset ja kokonaan lukemattomat. En uskonut etukäteen, että lukisin ne kaikki. Viimeisenä luin Jalosen Hyvää yötä Irma Nooran ja ei voi muuta sanoa kuin että Jalosen sanat ne aina uppoavat minuun. Käsittämätöntä, miten hän kirjoittaa. Yritin miettiä miten kuvaisin Jalosen kieltä, ja ainoa mikä tuli mieleen oli, että hän kirjoittaa pienistä asioista kuin ne olisivat isoja ja isoista asioista kuin ne olisivat pieniä, mutta ei sekään kuulosta oikealta; ei Jalosen teksti ole tasapaksua. Hyvää yötä Irma Noora oli parasta Jalosta, jota olen lukenut hetkeen. Suosittelen!
Järvi on tyyni ja vaaleanpunainen yltä ja päältä. Huomenna äitienpäivä ja istten matkustan takaisin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti