Vähän eri tavalla alkoi tämä toukokuu kuin alun perin ajattelin. Vaikken ollut edes ajatellut mitään suureellisia. Vähän ehkä liikuntaa ja ylipäätään terveenä oloa, eihän se ole paljon pyydetty?
Eilen illalla keuhkot alkoivat vaivata taas vähän enemmän. Menin sitten varmuuden vuoksi lääkäriin. Kyllähän sieltä rohinaa kuuluu stetoskooppiin kun kuuluu ilman stetoskooppiakin, kyllä minä sen tiedän, mutta oli se sairasloma silti vähän yllätys. Kun periaatteessa olo on suht ok. Tai sitten olen tottunut jo vähän liikaa tähän pieneen painoon keuhkojen pohjalla, yskimiseen, rohinaan, puolikuntoisuuteen... Lisää lääkettäkin tuli, toivottavasti tämä sortimentti auttaa. Että edes joku.
Tuntuu typerältä olla sairaslomalla, kun tuntuu, että jaksaisi muutakin. Kuulemma uudet lääkkeet alkavat väsyttää. Ei vielä tosin. Ehkä olen huomenna tosi tyytyväinen sairaslomasta. Nyt en kuitenkaan osaa asennoitua. Levoton olo, enkä viitsisi keskittyä mihinkään kuin komentamalla. Onneksi kävin eilen siellä kirjastossa; voisin lukea tuon Ei ole minulle suvannot! - luulen, että se on aika passelia tähän hetkeen. Suvantojen jälkeen tartun tuohon omaan lukemattomien pinoon. Sain sitäpaitsi joku aika sitten lainaan Haahtelan Katoamispisteen ja haluaisin lukea sen maanantaihin mennessä, silloin tapaan kirjan lainaajan taas, joten voisin palauttaa sen.
Kun tulin lääkäristä ja apteekista, ostin kaupasta jäätelöä ja karkkia ja maksalaatikkoa. En ole varma, kuka niistä kutsuu minua, mutta jotain kuisketta keittiön suunnalta kuuluu.
p.s. Hei maailmankaikkeus, jos haluat piristää alati sairasta, niin kustannussopimus olisi oiva keino...? Ihan vaan pikku vinkkinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti