Aamulla kuulin ensimmäiseksi herätyskellon ja heti toiseksi sateen. Kesäsade. Olin jo odottanutkin, että vesi pesisi ilman puhtaaksi katu- ja siitepölystä. Ropina ikkunaa vasten oli niin kodikas, että sängystä oli vaikea nousta.
Vapaa maanantai taas. Kirjoitusmaanantai. Rentoa oloa varjostaa hiukan verran se, että koko päivä ei ole ihan vapaa: pitäisi lukea yhtä velvollisuuslukemista huomiseksi, pari sataa sivua. Ei paljon, mutta tieto siitä, että tämän päivän sisällä kirjoitusaikaa on rajallisesti, että on muitakin velvotteita, se häiritsee hiukan. Yritän, ettei häiritsisi.
Vaikka on pilvinen ja harmaa päivä, ikkunasta näkyvät puut ovat yltiöpäisen vihreitä. Ulkona näyttää kylmältä, eilenkin oli kylmä tuuli. Seinäthän minulla on ympärilläni ja lämmin koti, mutta kun katsoo ulos, varpaita alkaa paleltaa.
Hyvät kirjoituskynäni ovat melkein kaikki loppu, siis muste on loppu. Onneksi löytyi vielä refill-paketti yhteen kynään ja onneksi refill-osa ei ollut kuivunut säilytyksen aikana. Joskus ne kuivuvat, eikä kynästä tule hyvää jälkeä, vaikka mustesäiliö olisi uusi. Kynä ja kirjoitusvihko odottavat tuossa koneen vieressä. Kun lopetan tämän blogikirjoituksen, otan kynän käteen ja kirjoitan. Raakatekstiä. Ihan oikeasti. Niin paljon, että juurrun ja että pilvet väistyvät, niin paljon, että hengitys kulkee ja silmät aukeavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti