Helmeilyä

Paula haastoi minut mukaan Kirjoittajan helmi -haasteeseen, jossa on tarkoitus kehua jotain omaa tekstiään. Olen joskus aikaisemminkin vastannut tähän haasteeseen - siitä todisteena jostain tuolta vasemmalta löytyvä kuva. Ajattelin kuitenkin ottaa haasteen vastaan toiseen kertaan ja tekaista sen nyt nopeasti ihan vaikka buustauksen vuoksi - yleensä itseään osaa moittia kyllä ja ne kehut jäävät vähemmälle.

Sitten onkin se vaikea osuus, eli valita teksti ja kehua se. Huhhuh. Koska en ole tuntenut itseäni viime aikoina mitenkään loistokkaaksi kirjoittajaksi, tämä tuottaa vähän päänvaivaa. Otetaan kuitenkin kehun alle Omega, joka on siis yksi novelli kustantamokierroksella olevasta kokoelmastani, jonka työnimi siis tosiaan on Kreikkalaiset kirjaimet. Nykyisessä kokoelmakässärissä Omega on ensimmäisenä novellina, eli avaa pelin. Laitoin sen ensimmäiseksi, koska se on minusta hyvä. Ja nyt sitten pitäisi kertoa teillekin, miksi se on hyvä. Katsotaanpas.

1. Omega on hyvä, koska siinä käsitellään tärkeää, vähemmän käsiteltyä aihetta, joka kuitenkin koskettaa monia ihmisiä syvältä.
2. Omega on mielestäni hyvä, koska aiheen käsittely ei ole kliseistä.
3. Tykkään tietystä raadollisuudesta, jota Omegassa on. Tai ehkä raadollisuus on väärä sana, ei Omega mitään inhorealismia ole. Tykkään tekstin tyylin suoruudesta. Minusta Omegassa tulee esille se, että ei ole lähtökohtaisesti ällöttäviä sanoja, on vain sanoja. Se, minkä merkityksen sana saa lukijan päässä, on eri asia, mutta Omegassa minä olen vain kirjannut asiat muistiin.
4. Omegassa on yllättävä ja konkreettinen käänne.
5. Omegassa ollaan kotona, menneisyydessä, töissä, pihalla, bussissa, kahdessa eri vuodenajassa, ja silti se on ehjä kokonaisuus eikä kokoonräävitty kasa irtopaloja.
6. Bonuskehu: Omega loppuu hyvin. Kaikki jotka ovat lukeneet blogiani pitkään, tietävät, että minulla on taipumusta loppuihin, jotka ovat muiden mielestä ihan törkeän synkkiä ja minun mielestäni neutraaleja. Omegassakaan ei ole lopussa ruusun terälehtiä ja siirappia, mutta päähenkilölle käy lopulta hyvin.

Tässä minun kehuni. Tekstinäytettä ei ikävä kyllä tipu - Paula oli sellaisenkin laittanut. Vastoin sääntöjä en jaa haastetta eteenpäin kenellekään erityisesti, mutta jos tunnette tarvetta kehua itseänne estoitta, olkaa hyvät ja poimikaa tästä!

Niin ja ne säännöt:
1. Tämä haaste sai alkunsa Satakielen sanoin -blogista. Kerro kuka sinut haastoi.
2. Kirjaa ohjeet ja liitä tunnustuskuva blogiisi.
3. Valikoi kirjoituksiesi joukosta onnistunut teksti, josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esimerkiksi runo, novelli tai katkelma romaanista. HUOM. haasteeseen vastaaminen ei edellytä varsinaisen tekstin julkaisemista.
4. Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti. (haiku, eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus jne.)
5. Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä onnistuneen.
6. Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.