Ihana, ihana sadepäivä! Miten herkullisia isoja pisaroita! Miten harmaata! Mikä ropina! Miten vaahteroiden alla niistä tippuneet vaaleanvihreät kukat valaisevatkaan kadun! Miten kodikasta ja raikasta! Tältä se tuntuu aina kun on ensimmäinen ihan oikea sadepäivä talven jälkeen. Vesipisarat tuntuvat niin hyviltä ja oikeilta. Ainakin jos on vapaapäivä, eikä tarvitse mennä mihinkään muualle kuin lähikuppilaan eikä tarvitse tehdä mitään, mitä ei halua.
Olin lähikuppilassa ja kirjoitin pari tuntia. Raakatekstiä ja tällä kertaa jotenkin palkitsevaa sellaista. Minulla oli paljon tukijoukkoja mukana: oma muistikirja, Hirvonen&Silfverbergin Sata sivua, Parkon Kirjoita runo sekä Goldbergin Wild Mind. Selailin muistikirjaani(siinä on muistiinpanoja erilaisilta kirjoittamisluennoilta, kirjailijahaastatteluista, teksieni palautteista jne) sekä pitkästä aikaa Goldbergia, muut kirjat saivat jäädä sikseen. Kirjoittelin Goldbergista muutamia harjoituksia. Se tuntui hyvältä. Tiedän, että jos minulla olisi peräkkäin monta tällaista päivää, että voisin vain tutkiskella pääni sisältöä, sieltä alkaisi löytyä kaikenlaista jännää. Kun ei ole omia päiviä rivissä odottamassa, pitää tulla toimeen sillä mitä on.
Hiukan vielä kaihertaa mielessä se, että pitäisi kirjoittaa jotain "hyödyllistä", mutta olen tuupannut tuollaiset vaatimukset mahdollisimman tarkasti pois mielestä. Tämä on hyödyllistä, tämä penkominen, tonkiminen, sanojen houkuttelu, sanojen sataminen. Sitäpaitsi on aivan ihana sadepäivä. Olisi synti käyttää se typerehtimiseen, joten käytän sen siihen, että keskityn hakemaan sitä tunnetta, että kirjoittaminen on hauskaa ja minulla on kaikki maailman mahdollisuudet jokaisen tekstini kohdalla.
5 kommenttia:
Pienenä tytön tyllerönä oli mukava juosta sateessa, nauttia kesäsateen lämmöstä :)
Otettiin talteen sadevettä ja huuhdeltiin sillä viimetteeksi pestyt hiukset ;)
Täälläpäin sataa myös :)
Voi miten valoisasti sadepäivän kirjoittamisesi sujui! "Kaikki maailman mahdollisuudet" - kauniisti sanottu.
Sanot, että kirjoitit parisen tuntia. Onko se sinusta pitä aika vai kenties sellainen perusmäärä? Itse olen huomannut kirjoittavani aina tasan tunnin kerrallaan. Tietenkin jokainen kirjoittaja tekee niin kuin parhaaksi näkee, mutta itseäni on vaivannut tämä seikka - lähinnä lyhyen lopputuloksen tähden (aivan, en kirjoita tarpeeksi pitkään ja sitten hermostun kun olen saanut vain vähän aikaan) - useammastakin syystä, joilla en nyt tahdo pitkästyttää sinua. :)
Luulen että ilmaisin itseni nyt vähän epämääräisesti mutta siis kysymykseni on, että paljonko aikaa käytät kirjoittamiseen päivässä tai vaikka viikossa jos et kirjoita päivittäin?
Täälläkin satoi vähän aikaa sitten. Se on niin hellivällä tavalla kliseisen romanttista.
Seija Tuulikki: Sade on ihanaa :). Ei tietysti ihan aina, mutta suurimman osan ajasta kyllä!
Outi L: Kiitoksia :). Minulla on jokin erityinen fiksaatio kesän ensimmäisiin sateisiin, ne tuntuvat ihan erityisiltä ja nostattavat kovasti tunteita.
Dr Feelgood: Olipa hyvä kysymys, että paljonko on paljon :)! Sanotaanko näin, että yleensä kaksi sivua raakatekstiä on vähän. Ja kaksikymmentäneljä sivua on paljon. Mutta. Ja tämä onkin iso mutta. Jos onnistun kirjoittamaan jotain a)hyvää, b)käyttökelpoista, c)syvältä tulevaa, d)aihion uudeksi tekstiksi, olen mielestäni kirjoittanut paljon, vaikka aikaa ei olisi kulunut kuin puoli tuntia.
Jos minulla on koko päivä itselleni, on ihan hyvä saavutus, jos kirjoitan päivän aikana neljä-viisi tuntia. Saattaa se olla vähemmänkin, kolme tuntia silkkaa kirjoittamista on ihan hyvä yhdelle päivälle. Riippuen siis laadusta. Minulla se kirjoittamisesta syntyvä tunne määrittää sen, onko kirjoitettu paljon vai vähän. Mutta yhtenäkään kotikirjoituspäivänä en ole varmaan kirjoittanut kuutta tuntia, ikinä. Kirjoituspäivinä voi ja pitää tehdä niin paljon muutakin; pestä pyykkiä, tehdä ruokaa, keittää teetä, kävellä lähikuppilaan ja sieltä pois... Kaikkea tuollaista. Kenties luen, ehkä käyn kävelylenkillä. Harvoin kirjoitan kahta tuntia putkeen. Silloin maanantainakin lähikuppilassa kun kirjoitin, niin sen kahden tunnin aikana ehdin toki käydä hakemassa santsikupin teetä ja katsella paljon ikkunasta ulos tai muita kahvilan asiakkaita.
Jos en kirjoita päivittäin, niin viikottainen kirjoitusaika vaihtelee nollasta tunnista ehkä (nyt puhutaan vain arki-illoista) parhaimmillaan yhteensä kuuteen tuntiin viikossa. Sekin on kyllä jo aika paljon, eikä siinä paljon väli-iltoja pidellä.
Tavallaan määrä on tärkeää: jos en kirjoita määrää, ei tule yleensä laatuakaan, mutta kyllä tuo aika on aina suhteessa laatuun enemmän kuin omaan määräänsä :). Dr Feelgood, tuliko tarpeeksi sekava selostus :)?
Toisaalta olen samaa mieltä määrä->laatu -kommenttisi kanssa mutta toisaalta se tekisi suurimmasta osasta teksteistäni huonoja, koska minulla on tapana kirjoittaa lyhyitä tekstejä - mitä tahansa tekstejä. Novellini ovat harvoin yli sivun pituisia.
Eihän tämä asia kuitenkaan näin yksinkertainen ole. Kiinnosti ihan vain vertailun tähden kuulla toisen kirjoittajan mielipide, kiitos. :)
Lähetä kommentti