May the Force be with you

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Tähän mennessä tapahtunutta

Kiloittain aurinkorasvaa. Merta. Metsää. Patikointia, veneretkeilyä, junailua. Kävelemistä kilometrikaupalla sandaalit jalassa ja vain yksi pieni rakko. Nukkumista aina eri sängyissä. Ranskan haparointia, italian osaamattomuutta. Elekieltä juna-asemalla, kaupassa, ravintolassa, hotellissa. Ilmastointeja. Meressä keinumista. Kynttilöiden sytyttämistä kirkoissa. Kuumuutta. Lyhyitä hihoja ja hihattomia hihoja. Helmoja. Hikeä. Viiniä. Pastaa. Tiettömiä taipaleita. Ylämäkiä ja alamäkiä. Tunneleita. Kipeitä lihaksia. Lukemista. Lentämistä. Nukahtamista. Kirkasta valoa. Ukkosta. Pimeitä iltoja. Jäätelöä. Asemia. Rantoja. Kallioita. Ihmeitä.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kirja&ruoka

Edellisen kirjoituksen Harry Potter -muistoa kirjoittaessani rupesin miettimään, että jos vastailmestynyt Harry Potter ja sirkusaakkoset ja sohva kuuluvat mielessäni yhteen, niin mitä muita kirja ja ruoka -pareja minulla on. Liittyykö mihinkään muuhun kirjaan jokin ruoka saumattomasti yhteen? Vai onko niin, että monta ruokaa tai syötävää asiaa liittyy Harry Potteriin, mutta muihin kirjoihin ei mitään? Hmm.

Yllättävänkin köyhä Kirja&ruoka-listani, olkaa hyvät!

Harry Potter - J.K. Rowling
Pottereihin liittyy useampikin ruoka. Koti, sohvannurkka ja sirkusaakkoset ovat se voimakkain. Seuraava muistikuva, joka liittää Potterin ja ruoan, on Potterin lukeminen oxfordilaisessa pubissa siideripintin kera. Olen myös usein kipeänä ollessani istunut sohvassa, syönyt jäätelöä kupista ja lukenut Potteria.

Viisikot - Enid Blyton
Lapsena söin Marie-keksejä ja join Ruotsista tuotua BOB-appelsiinimehua samalla kun luin Viisikoita hiihtolomalla. Samaten Viisikoihin liittyy ilmakuivattu poronliha ja yhteyskin on sama: hiihtolomalla Lapissa.

Jää - Ulla-Lena Lundberg
Koska sain Jään joululahjaksi ja luin sen heti joulun jälkeen, Jäätä ajatellessa kielelle nousee suklaakonvehtien maku. Maraboun Aladdin, jollen väärin muista. Aika moneen Finlandiavoittajaan liittyvät nuo joulun suklaakonvehdit.

The Infinite Wisdom of Harriet Rose - Diana Janney
Milkan rum-trauben-nuss-suklaa. Johtuu siitä, että kirja oli matkalukemisena Itävallan reissulla.

Tyhjän paperin nautinto - Julia Cameron
Tähän kirjaan liittyy vesi. Pullovesi. Ruohon tuoksu. Puisto. Kuuma kesäpäivä puistossa Tyhjän paperin nautinnon kanssa.

Britta-sarja - Lisbeth Pahnke
Britta-kirjoihin liittyy selkeä mielikuva arkiruuasta. Niin loputtoman monen ilta-aterian seurana on ollut joku Britta-kirjoista, ettei voi sanoa mitään yksittäistä ruokalajia, vaan arkiruuan ihan ylipäätään.

Onpas köyhää. Monestakin kirjasta tulee kyllä mieleen ne ruokalajit, joita ko. kirjoissa syödään (Runotyttö&maitotee, Yoshimoton Kitchenin porsaankyljykset ja ramenit jne), mutta yllättävän vähän on näitä kirja&ruoka-yhdistelmiä, jotka johtuisivat siitä, että olen syönyt kyseistä ruokaa samalla kun olen lukenut kirjaa. Tietysti lukiessa tulee syötyä helposti jotain pientä herkkua, niin kuin karkkia, mikä näkyy ylläolevassa listassa. Ei mitään mahtavia "Tuntematon sotilas ja carpaccio" -muistoja ja oikeat ruokalajit puuttuvat ihan kokonaan. Hmm. Nuo harvat muistot, joihin liittyy selkeästi joku kirja+ruoka-pari ovat kyllä voimakkaita. Etenkin tuo Harry Potter. Varmaan siksi, että uusi Potter oli aina ylipäätään tapaus, ja sen lukeminen oli tapaus ja erikoinen asia, joten ehkä tuo syömäpuolikin on jäänyt siksi paremmin mieleen.

Eihän tässäkään kirjoituksessa ollut suureellisesti päätä tai häntää, mutta tänään on näköjään listojentekopäivä, kuten siitä edellisestä tosiaan huomaa.





Olen ajatellut

1. Lapaluitteni väliä, joka tuntuu yhdeltä isolta mustelmalta, vaikka se ei ole. Eilisen hierojakäynnin perintöä.
2. Tekemistä.
3. Kyssäkaaleja. Lopetin juuri yhden. Se oli mehukas ja ihana.
4. Itsekkyyttä.
5. Juuttumista tiettyihin ajatuksiin ja sitä, kuinka niistä pääsee pois.
6. Kauniita papereita ja eilen kaupassa näkemiäni Klaus Haapaniemen kuvioimia saksia.
7. Salmiakkia. Määrättömästi. Olen ajatellut salmiakkia enemmän kuin mitään tänään, koska olen toista päivää syömättä sitä. Joskus on hyvä ottaa etäisyyttä joihinkin nautintoaineisiin.
8. Ruokaa. Salmiakin jälkeen olen ajatellut toisiksi eniten ruokaa. Eri laatuja ja sen puuttumista mahastani. Liittyy ilmeisesti tuohon karkinhimoon jotenkin, että jos en sitä saa, niin edes jotain ruokaa.
9. Lämpötiloja. Miten muutama aste tuntuu niin paljolta iholla.
10. Ympärilläni olevia ihmisiä.
11. Kirjablogien lukumaratoonia. Että millaistakohan se olisi. Itse voisin olla innostuneempi kirjoitussellaisesta. Kesälomalla tulee siihen mahdollisuus ja pieni pakkokin.
12. Viiniä.
13. Harry Potteria. Luin eilen hiukan Kuoleman varjeluksia samalla kun söin herkkuja. Ennen vanhaan uusin Harry Potter kuului yhteen sirkusaakkosten (niiden karkkien) kanssa. Ostin niitä aina uuden Potterin kyytipojaksi ja istuin jalat kippurassa sohvassa.
14. Seuraavan bloggauksen aihetta. Kirjoitan sen seuraavan nyt heti.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Ei tällaisille silppusäkeille voi keksiä fiksua otsikkoa

Hieroja. Kävin vieraissa, eikä se ollut tietenkään samaa kuin vakiohierojalla käynti, mutta kun molemmat vakkarini olivat lomalla, niin piti tyytyä muuhun. No, ainakin veri lähti kiertämään, sillä olin hieronnan jälkeen hetken ihan kevytpäinen. Lääkitsin päätä syömällä hiukan sushia ja sitten shoppasin yhtä sun toista tarpeellista.

Shoppailun jälkeen tulin kotiin ja siivosin loppuun (aloitin eilen). En sano tiskaamisesta mitään, mutta päivä se on huomennakin, eikö? Seuraavaksi ajattelin ottaa vähän herkkua ja istua aloilleni. Kuitenkin on pieni kutitus takaraivossa. Pitäisi esipakata, koska sitten kun lähden reissuun ensi viikolla, en ehdi pakata, koska olen sitä ennen kotikonnuilla. Joten pakko olisi aloittaa pakkaaminen. Ja toisaalta, pakkaamisesta viis, koska jos kuuntelen huolella, kuulen kuinka pieni ääni sanoo, että kirjoittaminen tekisi ja olisi niin hyvää... Ehkä otan ensin herkkuja ja sitten katson, jaksanko vielä kirjoittaa. Edellisen postauksen jälkeen totesin kyllä, että taisi alkaa minun kesälomani kirjoittamisen suhteen, sillä vaikka kuinka tekee mieli, niin erinäisistä asioista huomaa, että olen loman tarpeessa siitäkin asiasta. Saa nyt nähdä, alkaako loma vai ollaanko "kerta kiellon päälle" -tunnelmissa.

Joku päivä luin loppuun Sarah Watersin Silmänkääntäjän (Fingersmith, 2002). Suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat uppoutua juonenkäänteisiin ja 1800-luvun tomerien neitokaisten maailmaan. Kaikista rakenteellisista ratkaisuista en ollut Watersin kanssa aivan samaa mieltä, mutta kirjassa ei ollut kuitenkaan mitään häiritsevää. Viime syksynä luin Watersin Vieras kartanossa ja onneksi Silmänkääntäjä ei saanut minua yhtä pois raiteiltani kuin Vieras kartanossa, jonka riipivä tunnelma säilyi vähän liiankin hyvin muistissa. Mutta jos kaipaat kesälukemista, niin tässä kirja, johon tarttua, ja joka ei lopu heti kesken.

(Kylläpäs hyppelen nyt aiheesta toiseen. Miten tällekin kirjoitukselle keksii jonkun otsikon? No, onneksi otsikkoni eivät ole kummoisia, joten rima ei ainakaan ole korkealla...)

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Säännöt rakkaudelle

1. Ensimmäinen versio on aina huono.
2. Et voi tietää millaista kirjoittamasi teksti on, ennen kuin olet kirjoittanut sen.
3. Väsyneenä tulee hetkiä, jolloin kaikki kirjoittamasi tuntuu huonolta. Unen ja ruuan jälkeen asiat ovat paremmin.
4. Pidä kynä liikkeessä.
5. Muista, että maratonikin koostuu yksittäisistä askelista.
6. Maailmassa on ihmisiä, jotka ovat todistetusti selvinneet romaanikässärin kirjoittamisesta, joten sinäkin selviät siitä.
7. Rauhoitu.
8. Nautiskele.


Tämä ilta





keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Välitilinpäätös

Heinäkuu. Tätä vuotta on kulunut puoli vuotta. Mitä on tapahtunut? Katsotaanpa.

Vuosi alkoi synkissä tunnelmissa saatuani viime vuoden viimeisenä päivänä hylsyn pitkällisen ähellyksen päätteeksi. Kuitenkaan kaikki tunnelmat eivät olleet synkkiä, sillä hylsyn jälkeen lohdutitte sekä te, lukijani, että kirjoittaminen. Todiste toipumisesta täällä. Itse asiassa toipuminen on edennyt niin pitkälle, etten ensin muistanut, että viime vuodenvaihteessa tosiaan tapahtui se hylsy...

Alkuvuodesta päätin jättää novellikokoelmani Kreikkalaiset telakalle, laittaa sen naftaliiniin ja niin edelleen. Yllättäen oli ihan kamalan vaikeaa tottua siihen, että minulla ei ollutkaan melkeinvalmista kässäriä käsissäni enää ollenkaan. Oli hirveää päästää todellakin irti ja todeta olevani nollassa siinä suhteessa, ettei ollut mitään kässäriä. Välillä se oli helpompaa ja välillä tosi vaikeaa.

Ja kaiken välissä olen kirjoittanut ja kirjoittanut ja kirjoittanut raakatekstiä ja nauttinut kirjoituskahvilastani. Olen ottanut tänä vuonna sieltä täältä päivän vapaaksi töistä (1-2 kuukaudessa) ja istunut ja kirjoittanut ja ollut onnellinen siitä. Erittäin hyviä päätöksiä joka ikinen noista vapaapäivistä.

Toukokuussa tapahtui lopulta aika paljon: aloitin sen sairastamisella, aloin vihdoin puhua uudesta projektista kässärinä ihan ääneen ja ehdin pitää pikkuisen kirjoitustauonkin, koska käsi alkoi kiukutella niin paljon, että piti mennä hakemaan apua taas akupunktiosta. Lisäksi onnistuin hankkimaan itselleni vapaan syyskuun, että voin keskittyä niihin asioihin, jotka painavat eniten.

Entä viime aikoina? Olen shopannut kesäkirjoja, kiukutellut kirjoittamisen kanssa pariin otteeseen, mutta myös kirjoittanut. Ja käynyt ratsastamassa! Oi miten se oli ihanaa ja miten paljon olen sitä kaivannut. Lisää sitä laatua!

Mitäs muuta? Olen tietysti tehnyt yhtä sun toista ja ylläolevan koosteen olisi voinut rakentaa toisenlaiseksikin. Kevättä jotenkin kuitenkin leimaa se, että olen kirjoittanut ja nauttinut (melkein) joka hetkestä. Ja nyt odotan kesälomaa ja sen jälkeen odotan syyskuuta niin että sormia kutittaa.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Sekä että

Vaihtelevasti kesää ja arkea. Viikonloppuna oli taas leppälintua ja metsämansikoita ja lämmintä uimavettä ja herkkuja ja pionien kukat, jotka olivat purskahtaneet viikossa hervottomiksi. Päiväunia verannalla ja aamu-uintia ja kesänaapureita. Nyt on taas arki. Menin työmatkalla torin kautta ja ostin mansikoita ja herneitä. Ne pehmensivät maanantaiaamua. Olen käynyt tänään juoksulenkillä ja keittänyt uusia perunoita ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ja koska ulkona on ollut myös pilvistä ja viileämpää kuin sisällä, olen avannut ikkunat, laittanut huopatohvelit jalkaan ja istunut koneen ääressä ja editoinut tunnin ajan uuden projektin raakatekstiä koneelle. Kuron raakatekstiä vihkoista koneelle pikkuhiljaa ja merkitsen punaisella puuvärisutulla merkin niille sivuille, jotka on jo editoitu koneelle. Selaamalla vihkoja löytyy aina vain uusia, editoimattomia pätkiä. En muista kaikkea, mitä olen kirjoittanut raakatekstinä, joten teen samalla löytöjä. Ne kohdat, jotka muistan, ne puuttuvat vielä ja odottavat vuoroaan jossain vihkojen sivuilla. En tiedä kuinka paljon ehdin tässä kesän aikana, mutta toivon, että kun kuukauden vapaani alkaa syyskuun alussa, olen päässyt tasoihin vihkojen ja editoidun tiedoston kanssa ja kaikki, mitä oli vihoissa, on kirjoitettu koneelle. Katsotaan. Olisi kiva aloittaa syksyn työ puhtaalta pöydältä, edes suunnilleen. Katsotaan. Ensin on kuitenkin kesää tässä välissä vielä.