May the Force be with you

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Viilentyvää

Viimeiset kahdeksan päivää olen mennyt ja tullut ja lentänyt ja juossut ja pakannut ja purkanut niin paljon, että nyt on autuasta olla kotona. Kuitenkin samalla on vähän surkea olo. Niin paljon on tapahtunut ja nyt olen yksin - ehdin jo tottua seuraan, siihen, että oli puhetta ja ystäviä ympärillä vähän väliä. Tällaista se aina on sen jälkeen, kun ensin on ollut hirveästi toimintaa, eikä lainkaan yksin.

Kotona on kyllä ihanaa, etenkin kun raivasin vähän heti heräämisen jälkeen. Lisäksi ulkona on ensimmäinen viileä päivä miesmuistiin. Minulla on kaikki tuuletusikkunat auki, samoin keittiön ikkuna, kerään viileää ilmaa asuntooni. Lämpötila on laskenut eilisillasta jo kolme astetta. Näin viileää täällä ei ole ollut kolmeen tai neljään viikkoon: +27 enää. Oikein miellyttävää, ja uskon, että pääsemme +26:en vielä tänään.

Pilvinen, viileä päivä tuo syksyn mieleen. Sen, miten tulee arki ja aherrus. Miten voin keskittyä taas kirjoittamiseen ja liikuntaan ja niihin pakollisiinkin, siinä sivussa. Kirjoittaminen on ollut hajanaista nyt kesällä ja hajanaisuus jatkuu. Toisina hetkinä uskon, että Kreikkalaiset kyllä tokenevat, kun pääsen taas niihin kiinni. Toisina hetkinä kustannussopimus tuntuu kaukaisemmalta kuin koskaan. Kuulta. Tähdiltä. Maratonin juokseminenkin tuntuu todennäköisemmältä kuin se, että julkaisisin koskaan - ja kaikki jotka tuntevat minut, tietävät, että minä ja juokseminen... ei, ehei, emme sovi yhteen sitten lainkaan. Edes kahdensadan metrin verran, 42 kilometristä ei edes keskustella. No, täytyy vain yrittää olla ajattelematta, muistuttaa itseään, että näitä tunteita tulee ja menee. Että eteenpäin lumessa mummot. Että kyllä se siitä. Kesä on poikkeusaikaa, nyt levätään ja lomaillaan. Ei tarvitse stressata, sitä ehtii kyllä. Ja kyllä tämä tästä. Kirjoittaminenkin. Huomenna paistaa taas aurinko ja hikoilen niin paljon, etten ehdi epäillä joutavia.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Rooibos karkaa lomalle

Onpa ollut radiohiljaisuutta. Meno ja meininki on vain ollut niin ripeää, että hyvä kun itsekään pysyn perässä. Tuskin olen ehtinyt kotiutua viikonloppureissusta kun taas pitäisi lähteä seuraavalle. Loma alkaa ja aloitan sen PoriJazzissa, joten tarttis taas pakata... Lisäksi lomasuunnitelmat ovat vielä sen verran auki, että tänään tuli ehdotus, että josko lähtisin johonkin reissuun. Mihin, se on vielä auki.

Aina välillä olen ehtinyt kirjoittaa sivun tai viisi raakatekstiä, ihan vain pään tyhjentämiseksi kaikista kuvista, että sinne mahtuisi lisää kuvia. Ja äsken huomasin, että Martti Joenpolven novellikilpailu umpeutuu kesälomani aikana. Ajattelin heittää sinne muutaman Kreikkalaisen, ihan vain lämpimikseni. Kunhan lomat on lomittu, palaan sorvin ääreen ja alan taas työstää Kreikkalaisia ja niitä muutamia muita tekstejä, jotka ovat aluillaan.

Aurinkoista ja lämpöistä heinäkuun loppupuolta teille kaikille! En tiedä, milloin palaan blogin ääreen, mutta pian Rooibos kirjoittaa taas :)!



tiistai 13. heinäkuuta 2010

Keidas

Yllätin itsenikin kymmenen jälkeen nyt illalla. Yhtäkkiä vain avasin wordin ja kirjoitin puhtaaksi viimeisimmät hyvät raakatekstiaihiot parin viikon takaa. Olin luullut olevani väsynyt, liian kuumissani kirjoittamaan. En ollut, tuntui hyvältä. Lähetin puhtaaksikirjoittamani tekstin itselleni sähköpostilla (varmuuskopiointi on kaiken a ja o) ja samalla lähetin myös muita novellinraakileita. Sellaisiakin, joiden en muistanut olevan olemassa. Luin, silmäilin läpi, hämmennyin. Niitä on ihan muutama ja niistä on hyvä jatkaa kesälomien jälkeen, alkaa kirjoittaa toden teolla. Niistä ja Kreikkalaisista. Kivaa, että minulla on uusia tekstejä Kreikkalaisten hiomisen rinnalle. Pelkkä hiominen on välillä vähän raskasta, mutta kun sitä voi tasapainottaa tuoreemmalla tekstillä, homma toimii.

On ihanaa, että on kesä, että on järjettömän kuuma ja hermostuttavan hiki. Että voi pyöräillä elämänsä ensimmäistä kertaa Hietsuun ja lillua viileässä meressä kaulaa myöten ja olla taas nihkeännahkea kun vihdoin pyöräilee takaisin kotiin. Mutta kaiken tämän ihanuuden jälkeen tulee syksy, vuodenkierron arki. Se tarkoittaa kirjoittamisrutiineja. Kylläpä ajatus tuntuu hyvältä :).

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Lämmönsietoa

Sen lisäksi, että kotini kiehuu auringon lämmöstä, tein sen, mitä olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Imuroin. Oli se sen väärti, vaikka lämpötila nousikin taas asteen. Tiskaamiseen en taipunut: sisälämpötila +31 ja pitäisi upottaa kädet kuumaan veteen? Ei. Ehdottomasti ei. Ainakaan tänään. Nyt odotan auringonlaskua. Sen saavuttua järjestän superläpivedon. Kun menen nukkumaan, kastelen lakanan ensin kylmällä vedellä ja sitten ryömin sen alle. Helpottaa alkuyön unta.

Kirjoittanut en ole. Lukea pitäisi, lupasin lausua yhdestä kirjasta mielipiteeni. Tuuletin pörrää, hiki valuu. Harmi, ettei luettava kirja käsittele inuiittien talvea tai edes jääpalojen valmistusta. Voisi viilentää. Ehkä pakastimen perältä löytyy vielä viime kesäisiä mustikoita viimeinen pussillinen. Niitä voisin imeskellä lukiessani.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Kesäkuvia





Kesäsade

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kesäinen kaatosade yllätti. Notkuin kaupoissa aikani, mutta sitten totesin, että kotiin on mentävä. Rannekello pois kädestä ja laukun sivutaskuun (aiempi kokemus on opettanut) ja sitten menoksi. Viidenkymmenen metrin kuluttua aloin sääliä ihanaa, italialaista, nahkaista käsilaukkuani niin paljon, että poikkesin Lindexiin. "Hei, oisko teillä antaa sen kokoista muovikassia, että saisin käsilaukkuni suojaan sateelta? Kiitos paljon!" Käsilaukku muokkarissa ja muokkarin suu rytistettynä nyrkin sisään jatkoin taivaltani. Miss märkä t-paita (onneksi t-paidan alla oli toppi) ja miss märkä hame. Ihan kuin olisi ollut suihkussa. Ihonlämpöisessä, pehmeässä suihkussa. Hameen etumus liimaantui litimärkänä reisiin, mutta takamus pysyi kuivana. Vesi valui kasvoja pitkin, käsivarsia pitkin, katuja pitkin.

Kotona pakkasin kenkien kärkiin sanomalehteä ja laitoin vaatteet kuivumaan narulle. Kuivasin itseni pyyhkeeseen. Söin. Seuraavaksi pitäisi lähteä tapaamaan kaveria, mutta tukka ei ole kuivunut vielä. Pitää varmaan föönata.

Nahkaa myöten kastuminen ei haittaa minua yhtään, kun on kotiinpäin menossa. Aikaisempina vuosina olen oppinut laittamaan rannekellon johonkin kuivaan paikkaan ja hankkimaan lähimmästä kaupasta muovikassin, johon voi laittaa käsilaukun lisäksi mahdolliset mukana olevat ylimääräiset vaatteet. Ei kannata kastella takkia tai pitkähihaista, kyllä t-paidan kastelu riittää.

Sade teki hyvää. Tuntuu jotenkin virkistyneeltä. Voin melkein kuvitella kasvavani hiukan niin kuin ruoho sateen jälkeen.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Kesä kaikilla

Menin ulos kynän ja vihon kanssa ripustettuani pyykit. Muurahaiset kävelivät säärillä ja reisillä, neppasin ne kunkin vuorollaan pois. Puistossa oli koiranpentuja, kaksi, seurasin kummankin menoa niin pitkään kuin puut antoivat myöten. Järjestin jalkoja pöydäksi vihon alle, oli mukavan haalea ilma. Istuin viiden sivun ajan, kuuntelin kaupunkia. Tyynnyin hiukan. Palasin hiukan kotiin.

En tiedä mitä teen viikonloppuna. Pysynkö kaupungissa vai lähdenkö vastaanottamaan hellettä kotipuoleen? Kannattaako istua junassa, kun pääsen lähtemään vasta myöhäisellä junalla? Haluaisin kuitenkin olla myös Helsingissä jonkun leppeän kesähetken, ehkä mennä Pihlajasaareen tai vanua lähipuistossa, syödä lounasta terassilla, lueskella. Katson, miltä huomenna tuntuu.

Viikonloppua täällä puoltaisi sekin, että haluaisin kirjoittaa uudet raakatekstini puhtaaksi. Saa nähdä. Ikkunasta valuu ilmaa näppäimistöllä lepääville käsille. Laskeva aurinko on täällä yhtä punainen kuin siellä. En tiedä. Nojaan päätäni illan olkaan, tänä iltana aion jäähdyttää sänkyni kylmävesipulloilla.

Rooibos käy kuumana

...ihan vain fyysisesti kylläkin, ei henkisesti :). Kotona lämpötila oli +30 kun tulin töistä ja spinningistä, nyt se on tippunut jo +29:än. En valita, en missään nimessä. Kunhan olen ripustanut pyykit, aion pakata kirjoitusvihkoni ja paeta ulos vihon ja kynän kanssa - hönkäyksenlämmin kesäilta, vihko, kynä ja pullo kylmää vettä. Eikö se riitäkin :)?

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Ruoka, parempi mieli

Bongasin kivan jutun blogista Tiramisua Milanossa ja koska ruoka on hieno asia, päätin oma-aloitteisesti osallistua tähän. Siis, tässä:

Miten haluat munasi?
Keltuaisen pitää olla pehmeä. Yhdeltä puolelta paistettuna tai sitten keitettynä suolan kanssa.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Olen teesnobi. Liptonin keltainen on pahin painajaiseni, jopa se karmea kolmen sinetin tee on parempaa. Koska stressimahani kärsii mustasta ja vihreästä teestä, olen joutunut etsimään vaihtoehtoisia tuotteita. Rooiboksen ja maten nautin sellaisenaan, eikä haittaa vaikka jäähtyisi kuppiin, vaikkakin noin yleisesti ottaen juon ne lämpimänä. Rooiboksesta tykkään erityisesti appelsiinilla maustettuna. Musta tee joko paljaaltaan tai yhden sokeripalan kera. Kunnollinen Earl Grey on jumalten juomaa. Tykkään myös Russian Samovar Blendistä (Forsman) ja itse asiassa melkein mikä vaan käy, jos mausteena ei ole käytetty suklaa-, kerma-, viski-, tms. aromia. Kotoa löytyy teetä tosi montaa sorttia (otatko" mustaa vai ei-mustaa teetä? mustaa? earl greytä vai muuta? ai muuta? no sitten vaihtoehtoja on vielä neljä" - ja tässä vaiheessa kaverit huutavat, että ihan sama, kunhan vaihtoehtojen tarjoaminen loppuu joskus) ja paheeni onkin teen ostelu. Eniten teehistoriassani harmittaa se, että ehdoton lempiteeni, Whittardin appelsiininkukilla maustettu musta tee poistui tuotannosta, enkä saa sitä enää mistään.

Suosikkiaamiaisruokasi?
Hmmm... Tämä on paha. Joko aamiaiseni ovat onnettomia, tai sitten menen ulos aamiaiselle ja syön mitä tahansa kuinka paljon tahansa. Sanotaan, että rakkaudella valmistettu aamupala on parasta.

Maapähkinävoi?
Ei.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?

Joko kermaviili-valkosipuli- tai öljyä ja balsamicoa.

Colaa vai Pepsiä?
Sokerisena Coca-Cola, lightina Pepsi Max.

Laiskottaa, mitä teet?
Ai ruuan suhteen? Ostan Ristoranten Pizza Vegetalen :).

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
En tilaa ikinä pizzoja, mutta jos todella laiskottaa, teen varmaan munakkaan siitä, mitä kotona on.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?

Ah, tämä on vaikea. Yleensä jotain, mitä saa pilkkoa kovasti. Jos juuri nyt kysyttäisiin, niin broilerilla, chilillä, inkiväärillä ja paprikalla täytettyjä savoijinkaalikääryleitä höyrytettynä.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
Ruispuurosta, keitetystä kukkakaalista. Nykyään keitetty kukkakaali on ok, mutta sen pitää olla tosi al dente, melkein raakaa vielä.

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Kesäkeitto on juhannusruokaa. Kanawokista tulee sisko mieleen. Rahkapiirakka ja mummi.

Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?

Ihan varmasti. Olen ikävän tarkka siitä, miltä ruoka tuntuu suussa.

Mikä oli lapsena lempiruokasi
?
Mannapuuro.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
Avokado, oliivit, katkaravut... you name it!

Lempihedelmäsi ja - vihanneksesi?

Tämä on paha, koska allergioita on sen verran, että hedelmänsyönti on vähän yksipuolista välillä. Vesimeloni on kyllä ihanaa. Omenakin, silloin kun sitä uskaltaa syödä. Vihanneksista syön eniten porkkanaa (kai se on vihannes?), mutta menisikö lemppariksi tuore, vihreä parsa? Tai ehkä sittenkin kurkku.

Lempiroskaruokasi?
Ranskalaiset perunat. Ei itse tehtynä uunissa, vaan kunnolla rasvassa keitettynä.

Lempivälipalasi?

Ei minulla ole lempivälipaloja... Sitä syödään, mitä on.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?

Varmasti, mutta mitähän? Mistä hullu tietää, että on hullu?

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?

Lihalla.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?

Lihaa.

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?

Keskitaso.

Saako olla jotain juotavaa?
Vettä, rooibosta, kunnon brittisiideriä, rasvatonta luomumaitoa, punkkua, vissyä, kuohuviiniä...

Punaista vai valkoista?
Punaista tai kuohuvaa.

Lempijälkiruokasi?
Nyt järkytän aika monia ihmisiä: jälkiruoat ovat mielestäni vähän turhia. Jos olen hyvässä seisovassa pöydässä, saatan siirtyä takaisin alkupaloihin siinä vaiheessa kun muut menevät hamstraamaan jälkiruokia. Ei sillä, creme brulée on kyllä hyvää, ja yleensä kaikki missä on sitruunaa tai limeä, mutta esim. parmankinkku ajaa ohi aika monesta jälkkäristä.

Täydellinen yömyssy?

Lasillinen portviiniä.

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?
Ei mitään hajua. Tykkäsin kyllä pienenä tehdä kaurakeksitaikinaa ja syödä sen sitten raakana.

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?
Äiti, tietenkin.

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?
Ei.

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?
Ruskea kastike on mielestäni aika lähellä ydinfysiikkaa.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?
Käytän eniten sahalaitaista veistä. Pettymys on, että viitisen vuotta sitten ostamani paistinpannu ei ole enää oikein kuosissa - ei sitä kyllä ole pidettykään hyvin. Pettymys on myös se, ettei nykyisessä asunnossa ole kaasuliettä.

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?

Taidan olla aika perinteinen näissä? Tai sitten en vain itse tunnista, mikä tavoistani on outo...

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?
Liha, porkkana, salmiakki.

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?
Syöjiä ;).

Jos joku muu haluaa paljastaa ruokaminänsä, niin olkaa hyvät ja vassokuu!

Kuumia tunteita

Viikonloppu oli jotain ihan omituista: kesäloma kahdessa päivässä. Puhallinmusiikkia, josta tuli kotoisa olo, viinanjuontia, lämpimiä iltoja, järvi, matonpesua, öinen taksimatka, auringonnousu, mattojen huuhtelua järvessä, hetken lekottelua veneessä järvenselällä, akileijojen ihastelua, riippukeinu, grillattua lihaa. Varsinkin eilinen, sunnuntai: kaikkien kesäpäivien äiti. Olin koko päivän bikineissä (lukuunottamatta sitä kun olin ruokapöydässä) ja harmitti, kun piti lähteä junaan ja sivistyksen pariin ja pukea päälle. Tänään ensimmäistä kertaa koko kesän aikana otti oikeasti pattiin istua vähän liiankin hyvin ilmastoidussa toimistossa kun aurinko lällätteli ikkunan toisella puolen.

Mutta vielä viikonlopusta. Ihanan siitä teki sekin, että kirjoitin. Raakatekstiä taas iltaisin, niin kuin juhannuksena, mutta perjantai-iltana raakatekstistä tulikin novellinalku ja lauantaiaamuna kun heräsin, istuin aitan kivirappusilla aurinko selässäni, yöpuvussa, ja kirjoitin lisää tekstiä niin kauan kunnes kynästä loppui muste. Joka tapahtui noin kolmen sivun jälkeen, mutta kuitenkin. Tykkään novellinraakileen tapahtumista, tykkään päähenkilöstä, tykkään siitä mihin suuntaan tyyli alkoi ajautua. Tarkoittaa sitä, että jos ei mitään muuta, niin ainakin minulla on kivaa kun kirjoitan tuota novellia. Kirjoitusvihossa on nyt monta sivua, jotka pitäisi perata, kirjoittaa puhtaaksi, mutta en kykene vielä. Kotona on +29 lämmintä sisällä, iho liimaantuu kaikkeen mitä se koskettaa ja haluaisin vain maata alasti X-asennossa lattialla tuulettimen ääressä ja imeä itseeni kaikki ilman liikkeet.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Three down, four to go!

Ai niin, eilen tuli kolmas yhteydenotto kustantamoista. Atena ilmoitti peruskirjeellä, että no thanks. Ei tuntunut taaskaan missään. Kaipa se ensimmäisen kustantamon palautekirje palautti minut sen verran maan pinnalle, että tajusin, että Kreikkalaisissa on vielä paljon työtä, enkä odottele enää kuuta taivaalta ennen kuin olen korjannut tekstejä...

Vähän hämmentää tämä kustantamoiden riuska vastaustahti - koskaan ennen ei ole näin moni paikka vastannut näin nopeasti. Mietin, että johtuuko se siitä, että Kreikkalaisista näkee heti päältä parin sivun jälkeen, että kässäri on paska, vai purkavatko vain ruuhkaa, vai ovatko käsittelyajat tosiaan lyhentyneet. Hm. En saa ehkä koskaan tietää :), eikä tuolla kai väliäkään.

Ulkona on ollut ihan mahtava ilta, niin lämmin ja pehmeä. Ihan kuin ei olisi Suomessa lainkaan. Sellainen ilta, joka jää mieleen, ihon muistiin.