May the Force be with you

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Kesää kuvina







sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Aurinkoista

Kylläpä tätä kesää nyt riittää :). Lämmintä ja aurinkoa ja kesätunnelmaa. Ensimmäinen lomaviikko on ollut tosi onnistunut ja se tuntuu paljon enemmältä kuin vain viikolta, mikä on hyvä juttu. Muun lomaohjelman lisäksi totesin tänään, että kirjahyllyille pitää tehdä jotain, joten se lienee yksi lomapuuhista. Luetut kirjat eivät enää oikein mahdu hyllyyn, joten pitää tehdä uudelleenjärjestelyjä, sillä uudelle kirjahyllyllekään ei ole tilaa. No, eiköhän se siitä, kun pääsen hommaan käsiksi - olisi muuten aika ideaali sadepäivän puuha, vaikken sadepäiviä muuten toivokaan ;). Tietysti yksi vaihtoehto olisi luopua joistain kirjoista, ja on tuolla hyllyssä ehkä kolme, jotka voisin luovuttaa pois, mutta ei sillä vielä paljon juhlita...

Ilta on kaunis ja nukkumaan pitäisi mennä ajoissa, vaikka onkin loma. Ajatuksia pyörii päässä vaikka muille jakaa, joten saa nähdä mitä tuosta nukkumisesta sitten tulee. Olen lipsunut järjestelmällisesti iltasivuista melkein koko viime viikon, joten sille asialle voisin tehdä tänään ja ensi viikolla jotain. Olisi varmaan ihan hyvä pitää kynää vähän liikkeessä, ettei ole ihan ruosteessa sitten kun Kreikkalaisia pitää alkaa toden teolla työstää.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Kesä

Aurinkoa, matonpesua, juoksulenkkeilyä, pyykkäystä, uimista, soutelua, lukemista, makoilua, matonpesua, torkkuja, grillausta, syömistä, valokuvaamista, maalaamista, siivoamista, herkuttelua, aurinkorasvan levitystä, olemista.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Luettua ja ajateltua

Luin lopppuun Jalosen 14 solmua Greenwichiin. Pahaenteinen tunnelma jatkui läpi kirjan ja hyvähän se oli, ei käy kieltäminen. Luin lopun aika yhteen pötköön, niin kuin olisi pitänyt lukea koko kirja, eikä silputa sitä viikoille ja kuukausillekin. En oikein tiedä mitä mieltä olen kirjasta - niin paljon jäi auki matkan varrelta, asioita, jotka vain kävivät kirjassa ja poistuivat. Ehkä vähän samalla tavalla kuin oikeassa elämässäkin: asioita ja ihmisiä tulee ja menee ja joidenkin merkitys jää hiukan huojahtelemaan. Tai sitten luin vain huolimattomasti.

Jos kulutin 14 solmuun tuhottomasti aikaa, niin vastapainoksi nielaisin Johanna Sinisalon Linnunaivot melkein yhdeltä istumalta: aloitin eilen illalla sängyssä ja loput luin aamupäivällä. Oli ihanaa lukea pitkästä aikaa jotain tuolla tavalla yhteen soittoon. Se teki hyvää.

Odottelen vielä Kustantamo E:n viestiä siitä, mitä Kreikkalaisille pitäisi tehdä. Sillä aikaa luen ja puuhaan yhtä sun toista, pesen mattoja, juoksen vähän, odottelen rauhallisesti. Tiedän myös, että viestin tultua en pääse kunnolla asiaan ennen kuin elokuun ensimmäisellä viikolla. Eikä se haittaa, vaikka haittaakin, tavallaan. Tiedän, että tekee hyvää odottaa vähän, antaa alitajunnan muhittaa ennen kuin käyn kunnolla työhön. Sitä ennen ehkä jotain kynällä ja paperilla, mutta ei sen ihmeellisempää, jos sitäkään.

Nyt pieni välipala ja sitten juoksemaan.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Tarvitaan suomi - kreikkalaiset - suomi -sanakirja

Voi juku - tänään vasta alan tajuta, että tässä ollaan todellakin noustu ihan uudelle portaalle. Kasvoilla viipyy koko ajan pieni hymy. Olo on aika zen - hiukan yllättävää ehkä, mutta kai se johtuu siitä helpotuksesta, että vihdoin ja viimein tapahtuu jotain etenemistä. Että kaiken jännityksen jälkeen sain iloisia uutisia. Rauhallinen, hyvä ja hymyilevä olo. Ei hassumpi kesälauantai :).

En tiedä - en oikein osaa edelleenkään sanoa mitään. Muuta kuin että tuntuu hyvältä. Muuta kuin että minulla on heikko aavistus siitä, että kirjastokirjat saattavat olla myöhässä kun palautan ne. Muuta kuin että minun pitää lukea Kreikkalaiset jossain välissä, sillä tuntuu etten muista ollenkaan jokaista lausetta niistä - sellainen olo, että saattaa tulla vielä yllätyksiä vastaan kun luen niitä. Ja että minun pitää varmaan tehdä lista niiden nimistä ja kirjoittaa jokaisen novellin nimen viereen sen alkuperäinen kreikkalainen kirjain. En nimittäin muista novellien "oikeita" nimiä ja kustantamon porukka ei tietenkään tiedä kreikkalaisista nimistä, joten jollain konstilla minun pitää pysyä kärryillä mistä novellista milloinkin puhutaan ;). Täytyy tosiaan tehdä tuo lunttilappu...

Voi että. Nyt uusia seikkailuja kohti :).

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Kivi harteilta

Se yhteydenotto tuli sittenkin. Nyt olen jotenkin ihan valtavan helpottunut. Ihan tosi väsynyt myös :), mutta ennen kaikkea helpottunut ja innoissani. Ja helpottunut. Ihan sanoinkuvaamattoman helpottunut.

Tuli siis viesti, että ottavat paremmalla ajalla vielä yhteyttä uudestaan ja sitten keskustellaan kässäristä. Kertovat, mitä muutoksia ehdottavat siihen. Sitten muokkaan. Sitten katsotaan uudestaan.

En hehkuta juuri nyt - en kykene. Olen vain niin helpottunut. Uusi askelma, kokonaan uusi taso. Vielä kertaakaan en ole päässyt kässärieni kanssa lausuntoja pidemmälle, mutta nyt pääsen; askelmaa korkeammalle, keskustelemaan muutoksista. Onnellinen? Olen. Toiveikas? Olen. Helpottunut? Ihan kamalan helpottunut, että kelpaan tänne asti. Tosi helpottunut.

Kiitos kaikille teille kommentoijille ja kanssabloggaajille sydämen pohjasta. Olette olleet ihania, herttaisia, rohkaisevia, ihan mahtavia! On ihanaa, etten ole yksin vaan saan aina vertaistukea teiltä. Kiitos.

Nyt sitten: ensin nukutaan ja levätään viikonloppu, sitten jatketaan matkaa. Jännittää - millaisiakohan muokkausehdotuksia tulee? Ovatkohan ne samantyyppisiä kuin Kontaktin muokkausehdotukset silloin joskus? Samoista asioista vai eri asioista? Tuskin maltan odottaa :). Tosi tosi tosi jännää päästä sinne missä ei ole koskaan käynyt :).

Nyt - nyt menen joka tapauksessa nukkumaan. On ollut jännittävä ja raskas päivä. Ihan ihana.

Tänään...

...on ollut raskas päivä. Niin raskas, että piti ottaa päiväunet kun tulin kotiin. Odottaminen on ollut raskasta ja näyttää siltä, ettei Kustantamo E:stä kuulu mitään ainakaan enää tänään. Paha vaan, että on perjantai. Vai onko se hyvä? Etten voi kahteen päivään edes odottaa mitään? Odotanko silti? Maanantaita ja sitten tiistaita ja sitten keskiviikkoa? Ja taas torstaita ja perjantaita? Olen nyt jo ihan raato ja haluaisin mennä takaisin päiväunille.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Kiertää kehää

Minä NIIN toivon, että saan jotain infoa huomenna, hulluksihan tässä muuten tulee...

Ihan tavallinen ilta, jolloin yritetään olla ajattelematta ja epäonnistutaan siinä

On ihan hirveän vaikea olla ajattelematta huomista. Välillä se onnistuu. Välillä ei. Yritän muistuttaa itseäni siitä, että en tiedä yhtään, minkälaisia uutisia saan. Yritän valmistautua henkisesti siihen, että Kustantamo A:n tavoin Kustantamo E toteaa, että "olet taitava kirjoittaja ja novellisi ovat hyviä, mutta tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että emme julkaise käsikirjoitustasi". Tai ettei Kustantamo E:stä kuulu mitään huomenna. Ei, vaikka kuinka odottaisin. Sitähän ei oikeastaan luvattukaan; kerrottiin, että keskustelevat perjantaina ja että ovat yhteyksissä. Minähän sen kuvittelen omassa, optimistisessa mielessäni, että saan nimenomaan huomenna sen yhteydenoton.

Välillä olen ihan normaali ja sitten taas jännittää. Vaikka tavallaan kaikki on mahdollista juuri nyt: toivoa on, sitä ei ole otettu vielä pois; mikään ei ole varmaa. Eli pitäisikö minun toivoa, että en saisi yhteydenottoa vielä huomenna? En todellakaan toivo niin! Toivon, että saan kuulla huomenna edes jotain, etten ihan menetä hermojani viikonlopun aikana...

Keitän perunoita. Seuraavaksi ripustan pyykit. En ylireagoi, enhän? Ripustan pyykit, syön ruokaa, näen kaveria ihan niin kuin minä tahansa iltana. Tämä on mikä tahansa ilta, tavallinen ilta. Huominen on tavallinen päivä. Mitä tahansa sieltä tuleekaan (jos tulee, toivottavasti! voi, toivottavasti!), olen päässyt taas askeleen pidemmälle, se minun pitää muistaa. Ja se, miten riemukas on olo, kun ajatuksiin pääsee pujahtamaan toiveikas, kirkkaan kevätillan värinen kuva siitä, että mitä jos, jos kuitenkin...

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Ei kuuta taivaalta, mutta tähtipölyä!

En ole ollut näin lähellä koskaan. En ole koskaan itkenyt tällaisen asian vuoksi. Kaiken keskellä yhtäkkiä meili, jonka luen kännykästä heti kun se piippaa saapuneeksi ja sitten tulee itku ja hysteria hetkeksi.

Kustantamo E kirjoittaa: "...iloisia uutisia, kokoelma on parantunut huimasti! Pidän siitä paljon. Keskustelemme kokoelmastasi kollegoideni kanssa perjantaina....".

V o i l u o j a. Voi apua. Voi - - - ! Ihan mahtavaa! Ihanaa! Ihan mahtavaa! Hienoa! Kiitos!

Vaikka ei tulisi mitään, vaikka ei tulisi muuta kuin että olin älyttömän lähellä julkaisukynnystä, niin silti: ihan mahtavaa. Ihan mahtavaa. Ihan mahtavaa! En tiedä mitä tähän pitäisi sanoa, purskahtelen itkun sekaiseen nauruun ja naurun sekaiseen itkuun.

Ihan uskomantonta! Ei kesällä pitänyt tapahtua mitään! Olin jo autuaasti tuudittautunut siihen, että seuraavat yhteydenotot ovat aikaisintaan syyskuussa. En osannut odottaa yhtään! Ja sitten, tällainen viesti. Tällaisena päivänä. Tällaisella viikolla, tässä kuussa! Juuri kun olen ollut alamaissa enemmän kuin laki sallii, etenkään ihanana heinäkuuna juuri ennen lomaa. Juuri kun kaikki on tuntunut niin harmaalta, niin toivottomalta. Tuollainen meili.

Kiitos kiitos kiitos, kustantamo E, että annoitte tämän toivonkipinän. Vaikka sitten mitään ei tapahtuisi, mutta tämä, että olen lähempänä kuin koskaan, on ihan järjettömän tärkeää juuri nyt. Ihan milloin tahansa.

Huh. Huh.

En kykene mihinkään järjelliseen nyt. Hetken aikaa pyrskähtelen ja sitten rauhoitun. Yritän pitää itseni maan pinnalla. Vain väliaikatieto. Vain väliaikatieto. Mutta millainen väliaikatieto :)!

Nyt hymyilyttää. Nyt hymyilyttää. En osaa sanoa muuta.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Helsingin mainingit

Kävelin äsken bussilta kotiin. Ripeksi vettä ja niin kuin aina lämpimän päivän jälkeen, sateen alkaessa ilma oli täynnä tuoksuja: lämpöisen, kastuvan asfaltin autotallimainen, metallinen tuoksu, ruohon tuoksu, istutuksen kukkien tuoksu makeana häivähdyksenä, ohikulkijan aurinkovoiteen rippuset. Hajanaisia pisaroita iholle, lämmin ilma. Siinä kävellessäni, sen lisäksi että tuoksut täyttivät nenän, mielen täyttivät kaikki mahdollisuudet ja mahdottomuudet yhteenkietoutuneena keränä. Katoksen alle kokoontuneessa joukossa joku soitti harvakseltaan kitaraa ja valo oli harmaata.

Tänään on sellainen päivä että ruoka on hyvä asia, mutta illan tullen alan vajota hiljaisuuteen. Ei ole suusta ulos suostuvia sanoja, sydämen lyönnit tuntee enempinä kuin ne ovat ja asioilla on rajansa joiden yli ei voi mennä, voi vain katsella aidan takaa ja joku katselee minua oman aitansa takaa. Mielessä lepattaa niin kuin perhonen tai linnun lento tai lepakon leija tai valo. Lasi on yhtä aikaa täysi ja tyhjä ja haluan säästää kakun ja syödä sen. Lokit lentävät kuvioita, tornit ja piiput ovat nuppineuloja, jotka kiinnittävät kaupungin alustaansa.

Tällaisina iltoina toivoo, ettei Pablo Neruda olisi keksinyt, että voisin itse tuoda maailmaan sen, että Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni. // Kirjoittaa vaikkapa: "Yö on tähtikirkas/ ja sinisinä värisevät kaukaiset planeetat." tai jotain muuta, jotain läpinäkyvää, johon on pakko kiinnittää katseensa.

On olemassa kevyttä ja raskasta ja sellaista, jonka painolla ei ole mitään väliä. Tämä on niitä viimeksi mainittuja päiviä.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Some like it hot

Tänään postitin sen vinuttamani ja venyttämäni postituksen eli Kreikkalaiset paperilla Kustantamo I:hin. Kolme hylsyä tullut, mutta silti kuutta vielä odotellaan, nyt kun tuo Kustantamo I liittyi joukkoon. Tempaisin aamulla postimerkkikätköstäni sen mitä käteen osui (eli tyhjensin sen täysin) ja hymyilin hiukan liimatessani paketin päälle, muiden postimerkkien joukkoon vuoden 2007 joulumerkkejä. Jotenkin niitä oli jäänyt muutama jäljelle, ja nyt ne ovat matkalla Kustantamo I:hin. Toivottavasti joku hymyilee joulumerkeilleni ;).

Operaatio kodin viilennyt jälleen käynnissä. Pitänee ottaa järeitä keinoja käyttöön, jos aion nukkua ensi yönä. Sängyssäni on keltaiset lakanat ja olen miettinyt tässä muutaman illan, että mikä ihme sai minut petaamaan juuri keltaiset lakanat sänkyyn tällä säällä, kun viileän sinisiä ja harmaita lakanoita löytyisi myös. En tiedä, mutta tuosta päähänpistosta johtuu se, että sänkyni paitsi on kuuma myös näyttää kuumalta.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Pehmeää

Iltani: Paikasta A paikan B kautta paikkaan C, mutta sulassa sovussa silti, ei ahdistusta, ei paniikkia. Joogako sen teki, kaiversi jotain rauhaa hermostuneen päivän peruskalliosta, kuitenkin.

Ennen nukkumaanmenoa kirjoitan taas sängyssä. Yleensä se ei huvita, haluaisin vaakatasoon, maate, unta, rentoja jäseniä, mutta otan silti kynän ja huijaan itseni: yksi sivu vain, vain yksi sivu. Sitten kirjoitan kaksi tai kolme, kynä innokkaana, saan sanoja, jotka tuntuvat hyviltä. Odotan aikaa jolloin saan kutoa ne yhteen, tai kursia.

Eilen ratsastamassa, pitkästä aikaa. Lämpimän, pilvisen illan läpi pienen tumman, pörröharjaisen hevosen selässä, lujakavioisen, Du edel och eldig, se kulki pilvien päällä, tai mesiangervojen, tai timotein tähkien päällä, niin pehmeää oli meno, niin pehmeäksi tuli oma sielu.

Nyt menen taas, yritän olla lujakavioinen ja pehmeäkäyntinen minäkin.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Leipää ja sirkushuveja

Takaisin netin ääressä! Karkasin torstaina kotopuoleen pitkäksi viikonlopuksi nauttimaan helteistä vähän toisissa maisemissa. Pieni ex tempore -lomanen teki hyvää; nyt jaksaa vielä nämä kaksi viimeistä viikkoa ennen kesälomaa. Helteet hellivät niin tehokkaasti, ettei huvittanut päivittää blogia sisätiloissa, vaikka mahdollisuus olisi ollut. Laiturilla makoilu vei voiton ja siksi vastaaminen edellisen postauksen kommentteihinkin jäi vasta tälle päivälle. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Tänään olen työpäivän lisäksi käynyt juoksemassa, pyykännyt, tehnyt ruokaa ja leiponut leipää (joka on juuri viimeisiä minuutteja uunissa, ei saa unohtaa sitä sinne!). Niin ja kävin kirjastossa palauttamassa Ishiguron Yösoittoja tasan eräpäivänä. Yösoittoja oli hyvä. Sellainen hyvä, että tuli turvallinen olo, kun luki sitä. Kaikki sujui, mutta ei kuitenkaan ärsyttävän sliipatusti. Hyviä novelleja, ja pitkiä, suosittelen!

En tietenkään päässyt kirjastosta tyhjin käsin pois. En, kun tyrkyllä oli Katja Kaukosen esikoinen Odelma, joka on ollut "pakko lukea"-listallani ilmestymisestään asti. Otin sille kaveriksi vähän runoja: Meriluodon Kimeän metsän ja Saila Susiluodon Siivekkäät ja hännäkkäät. Eräpäivää on 1.8. asti, mutta koska olen silloin lomalla, on nuo kirjat kyllä pakko lukea ennen lomalle lähtöä, jotta saan ne palautettua ajallaan.

Viikonloppuna kirjoittelin hiukan aamu- ja/tai iltasivuja. Tarpeen ja tunnelman ja ajan sallimuksen mukaan. Aion jatkaa samaa. Olen kirjoittanut tavallista raakatekstisoopaa tai sitten pätkiä eräiden elämästä. Toivon, että voin vielä joskus käyttää niitä pätkiä, sillä niitä on mukava kirjoittaa, tulee hyvä mieli, kynä soljuu, erilaiset sanat kuin ennen, tai niin minusta tuntuu. Jotain sellaista kirjoitan vielä, mutta nyt se saa olla vain sanoja kirjoitusvihossa, raakatekstiä, ettei tule liikaa paineita.

Tälle viikolle on ohjelmoitu liikuntaa. Liikunnan jälkeen on hyvä kirjoittaa, kun ruumis on väsytetty sen verran, että se malttaa istua paikallaan. Sitäpaitsi on pilvistä ja viileää ja minunkin kotini enää +28. Ei hassumpaa. Ja muistin ottaa sen leivänkin uunista.

Mainos: Kirjoituskurssi Pernajassa

Julkeasti suora lainaus saamastani mainosmeilistä, jonka haluan välittää blogiani lukeville, kirjoittaville ihmisille:

Pernajan Kvarnuddenissa elokuussa ja Berliinissä lokakuussa järjestettävillä sanataiteen pajoissa uppoudutaan suggestiivisen, vahvatunnelmaisen tekstin kirjoittamiseen.

Kirjailija Jouko Sirolan ja runoilija Mark Mallonin ohjaamilla
intensiivikursseilla kirjoitetaan omaa muistia ja ympäristöä hyväksikäyttäen, ja saadaan palautetta ja kehitysehdotuksia tekstien saattamiseksi lähemmäs kohti julkaistavaa muotoa. Kursseilla käsitellään myös julkaisemiseen ja kirjailijan työhön liittyviä kysymyksiä.

Kurssit on suunnattu runon tai proosan kirjoittajille, jotka hakevat uutta
innoitusta ja näkökulmaa kirjoittamiseensa, ja jotka mahdollisesti suunnittelevat oman teoksen julkaisemista.

Kvarnuddenin kurssin painopiste on luonnonkuvauksen, pelottavuuden ja muistin yhdistämisessä. Berliinissä keskitytään ihmis- ja kaupunkikuvauksiin, niin ikään omia muistoja ja pelkoja hyödyntäen.

Pernajan kurssi järjestetään 18.8. – 21.8.2011, ilmoittautuminen 30.6. mennessä. Järjestäjä ja ilmoittautumiset: Porvoon kansalaisopisto. Hinta 235 euroa, sis. majoituksen ja täysihoidon Kvarnuddenin leirikeskuksessa.

Vaikka yllä sanotaan, että Pernajan ilmoittautuminen kesäkuun loppuun mennessä, sain tiedon, että ilmoittautumisaikaa on jatkettu. Siispä kaikki ilmoittautumaan, mars mars! Linkki ilmoittautumiseen.