May the Force be with you

torstai 24. heinäkuuta 2014

Teetä ja kynttilänvaloa tulevaisuuteen

Tänään sain ulkomaantuliaisia. Ihana ystävä oli ajatellut minua kesken kaiken ja sain tuliaisiksi kynttilänjalan ja katsokaa millaisen! Nyt ei tarvitse kynttilää eikä teetä, koska lämpötila on +30 (ainakin sisällä), mutta sitten kun tulee syksy, niin sytytän kynttilän ja otan tuohon viereen ihan oikeankin teekupin. Ihana kynttilänjalka!


Ei tänään muuta.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Volvon lukijapalautteista

Sain joku aika sitten kaiken murheen keskellä lukija nro 2:lta palautetta Volvosta. Luin sen läpi, mutta en tehnyt asialle mitään. Aina välillä, silloin kun en ole ollut liian väsynyt ajatellakseni, olen ajatellut Volvoa. Lähinnä sitä, että pitäisi kirjoittaa, mutta olen myös miettinyt, että mitä seuraavaksi.

Lukija nro 2:n palaute oli osin samansuuntaista kuin lukija nro 1:n palaute, mutta myös erilaista. Joissain kohdin ihan älyttömän erilaista, esimerkiksi sen suhteen, mihin Volvon pitäisi loppua. En ole itse ollenkaan varma Lukija 2:n kaikista kommenteista - siis että olisin samaa mieltä. Sen takia niitä pitääkin vielä miettiä aika tarkasti. Ettei käy niin, että omat, jumittuneet ajatuskuviot estävät minua ottamasta neuvosta vaarin ja tekemästä Volvosta parempaa. Osa Lukija 2:n niistä kommenteista, joista en oikein "tykkää" on ihan totta. Pitää työstää niitä asioita, mutta ei ehkä ihan niin radikaalisti kuin Lukija 2 ehdottaa. Koska jos leikkaan niitä kohtia radikaalisti, Volvo muuttaa luonnettaan liikaa. Mutta noissa Lukija 2:n kommenteissa on paljon sellaista, joista voin ottaa opiksi. Hioa ja höylätä tiettyjä asioita hiukan, ladata toiseen kohtaan vähän enemmän actionia.

Kylläpä tuo ylläoleva kuulostaa tomeralta. En tunne itseäni ollenkaan niin tomeraksi. Nukuin äsken puolitoista tuntia ihan vahingossa, ja voisin mennä jo yöunille. Kirjoittamisen aika on jokus sitten, kun tämä jatkuva unentarve ja toisaalta levoton hytinä rauhoittuvat ja pystyn asettumaan aloilleni.

Sitäpaitsi on kuuma. Ei siinä mitään, että ulkona on kuuma, mutta että sisälläkin on, se on hankalaa.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Kuikat

Tämä ei ole kuikkajärvi ja silti, sen jälkeen kun yksi meistä lakkasi olemasta, kuikat ovat pysyneet lähellä. Välillä kuikkia on yksi, usein kaksi, enimmillään yhdeksän, eivätkä ne hae etäisyyttä, vaikka niiden pitäisi olla arkoja lintuja. Ei, ne soutavat edestakaisin, kelluvat hajanaisena rykelmänä silloinkin kun minä astun kylmään veteen ja sukellan pärskyen. Sielulintu, lohtulintu. Kuikat ovat kauniita, sulavalinjaisia majesteetteja, salaperäisiä siloniskoja. On ihmeellistä, että ne ovat nyt tässä, kelluvat ihan lähellä aivan kuin vartiossa. Jotenkin lohdullista.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Nyt

Kävi kuikka, sielulintu, saattoi matkaan.

Ei ole sanoja. Suru jäi.



Palaan kun kirjoitan taas.