Sain joku aika sitten kaiken murheen keskellä lukija nro 2:lta palautetta Volvosta. Luin sen läpi, mutta en tehnyt asialle mitään. Aina välillä, silloin kun en ole ollut liian väsynyt ajatellakseni, olen ajatellut Volvoa. Lähinnä sitä, että pitäisi kirjoittaa, mutta olen myös miettinyt, että mitä seuraavaksi.
Lukija nro 2:n palaute oli osin samansuuntaista kuin lukija nro 1:n palaute, mutta myös erilaista. Joissain kohdin ihan älyttömän erilaista, esimerkiksi sen suhteen, mihin Volvon pitäisi loppua. En ole itse ollenkaan varma Lukija 2:n kaikista kommenteista - siis että olisin samaa mieltä. Sen takia niitä pitääkin vielä miettiä aika tarkasti. Ettei käy niin, että omat, jumittuneet ajatuskuviot estävät minua ottamasta neuvosta vaarin ja tekemästä Volvosta parempaa. Osa Lukija 2:n niistä kommenteista, joista en oikein "tykkää" on ihan totta. Pitää työstää niitä asioita, mutta ei ehkä ihan niin radikaalisti kuin Lukija 2 ehdottaa. Koska jos leikkaan niitä kohtia radikaalisti, Volvo muuttaa luonnettaan liikaa. Mutta noissa Lukija 2:n kommenteissa on paljon sellaista, joista voin ottaa opiksi. Hioa ja höylätä tiettyjä asioita hiukan, ladata toiseen kohtaan vähän enemmän actionia.
Kylläpä tuo ylläoleva kuulostaa tomeralta. En tunne itseäni ollenkaan niin tomeraksi. Nukuin äsken puolitoista tuntia ihan vahingossa, ja voisin mennä jo yöunille. Kirjoittamisen aika on jokus sitten, kun tämä jatkuva unentarve ja toisaalta levoton hytinä rauhoittuvat ja pystyn asettumaan aloilleni.
Sitäpaitsi on kuuma. Ei siinä mitään, että ulkona on kuuma, mutta että sisälläkin on, se on hankalaa.
2 kommenttia:
Voimia, Rooibos, kaiken keskelle <3.
Kiitos, Nina!
Lähetä kommentti