Kuikat

Tämä ei ole kuikkajärvi ja silti, sen jälkeen kun yksi meistä lakkasi olemasta, kuikat ovat pysyneet lähellä. Välillä kuikkia on yksi, usein kaksi, enimmillään yhdeksän, eivätkä ne hae etäisyyttä, vaikka niiden pitäisi olla arkoja lintuja. Ei, ne soutavat edestakaisin, kelluvat hajanaisena rykelmänä silloinkin kun minä astun kylmään veteen ja sukellan pärskyen. Sielulintu, lohtulintu. Kuikat ovat kauniita, sulavalinjaisia majesteetteja, salaperäisiä siloniskoja. On ihmeellistä, että ne ovat nyt tässä, kelluvat ihan lähellä aivan kuin vartiossa. Jotenkin lohdullista.