May the Force be with you

maanantai 30. marraskuuta 2009

Koneenkäyttökielto

Kirjoitan tätä taas pelkällä vasurilla ja lähinnä ilmoittaakseni, että tästä alkaa parin viikon mittainen radiohiljaisuus. Napsahti kaksi viikkoa sairaslomaa ranteelle. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Tätä toivoinkin (lyhyttä saikkua), mutta on se silti vähän hämmentävää. Töiden takia tuli huono omatunto ja vähän on sellainen olo, että mitäs nyt. No, lähinnä kai lukemista ja oleskelua, ilman konetta. Rehab. Omituista. Ja takaraivossa koko ajan pieni (iso?) pelko käden puolesta,kirjoittamisen, virkavapaan puolesta.

Kai se tästä, sairasloma, kun tottuu. Palaan takaisin toivottavasti entistä ehompana ja ennen kuin huomaankaan.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Lyhyesti luetusta

Bongasin kirja-aiheisen kyselyn ja nyt naputan nopeasti (?) ja vasemmalla kädellä omat fiilarit tähän. Poimikoon ken haluaa.

1. Mikä kirja itketti?
Ruohometsän kansa. Aina.

2. Mikä nauratti?
En naura kirjoille. Oikeasti. Tajuan kyllä, että ne ovat hauskoja, mutta en naura niille. Paitsi harvoin. Viie kesänä pyrskähdin Hakalahden Uimataidon lapsikuvaukselle.

3. Mikä oksetti?
Joskus nuorena joku William Goldingin merimiesjuttu - ei siis Kärpästen Herra, vaan joku toinen, nimeä en muista.

4. Mihin henkilöhahmoon samaistuit?
Herranen aika. Lapsena lähes kaikkiin. Etenkin Uuden Kuun Emiliaan. Aikuisena vaikkapa Twilightin Bellaan (kyllä...).

5. Minkä kirjan jätit kesken?
Huh. Tämä on vaikea. Tai itse asiassa ei olekaan. Jätin kesken Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen. Yleensä pyrin lukemaan kirjat loppuun. Jotain luterilaista meininkiä kai, että pitää lopettaa jos on aloittanut.

6. Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken?
Eipä tule mieleen.Kai niitä on ollut, mutta en nyt keksi.

7. Minkä kirjan luit uudestaan?
Oijoi. Ai että minkä? Siis mitkä... Viisikot, Runotytöt, Potterit, Twilightit, Britat, Hilja Valtosen tuotannon, Linnanneidon lokikirjan, Universumien tomu -trilogian, Tepperin Portti naisten maahan -romaanin, Ruohometsän kansan, Banana Yoshimoton Kitchenin ja N.P:n, Cameronin ja Goldbergin kirjat... Näitähän riittää. Ja nämä kaikki siis nimenomaan aikuisena.

8. Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi (paitsi mulle nyt kahden kesken kun vartavasten kysytään)?
Tämä on vaikea. En kerro tähän mitään ;).

9. Mitä kirjaa suosittelet?
Vaikkapa Jyrki Vainosen tuotantoa.

10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä?
Vastataan tähän vaikka että Kalevalan ja Kantelettaren lukemisesta (tenttikirjoina itseasiassa), sillä Seitsemää veljestä en ole lukenut koskaan ;).


Sitten heitän bonuksena ilmaan toiveen: ottaisipa hän yhteyttä. Pian. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

To do vs. reality

To do

1. Elämänhallinta l. tiski, pyykkäys, imurointi, salilla käynti.
2. Taun kirjoittaminen (takaumien lihotusta, lisäinformaatiota).
3. Sosiaalinen elämä.
4. Muut kreikkalaiset.

Todelliset tapahtumat

1. En ehdi hoitaa kotia.
2. En voi kirjoittaa kun ranne on kipeä.
3. Sosiaalinen elämä on kivaa, mutta se onkin ainoa, mitä ehdin ja sen jälkeen olen tosi väsynyt.
4. Ks. kohta 2, lisäksi tähän ei olisi aikaakaan.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Rooibos vasurina

Hyvää "kirjoitetaan vain vasemmalla kädellä" -iltaa teillekin. Olen lähinnä istunut sohvassa, lukenut Vainosen Tornit-romaania ja kylmännyt oikeaa kättäni. Tänään alkoi nimittäin ihan toden teolla korveta ajatus pitkään rikkinäisestä kädestä ja päätin laittaa oikean käden koneenkäyttökaranteeniin. Vasenkaan ei ole paljoa joutunut hommiin, sillä - yllätys yllätys - minun kärsivällisyyteni ja yhdellä kädellä kirjoittaminen eivät ole parhaita ystävyksiä.

lauantai 21. marraskuuta 2009

In my dreams

Huh. Firman pikkujoulut takana. Pikkujouluissa ei tapahtunut mitään, mitä en olisi olettanut siellä tapahtuvan, eli oli aika perussetti. Viime yö ei kylläkään ollut perussettiä, sillä näin lämminhenkistä unta eräästä henkilöstä. Vähän liiankin lämminhenkistä, sillä uni ja tosielämän toiveet eivät ole kaukana toisistaan. Herääminen krapulassa tuntuikin sitten aika ankealta, kun piti todeta, että uni ei ollutkaan totta ;). Ystävä, jolle masentuneena tekstasin, että onpa nyt ankeaa, vastasi rohkaisevasti, että joskus unet toteutuvat. No, en jää pidättämään hengitystä sitä odotellessani.

Karmea sadekeli muuttui ihanaksi auringonlaskuksi. Taivas on jumalaisen kaunis, jääkaappi on täynnä ruokaa ja olo on ihan jees, paitsi että ramasee. Ei ollenkaan huono krapulapäivä. Nyt ajattelin ottaa levon kannalta ja hyysätä hiukan kättä: kylmäystä kiukustuneelle jännetupelle ja sitten mobilatintapaista päälle. Illalla sisko tulee käymään, huomenna urheilua ja elokuviin. Kuulostaa asialliselta.

ps. Kuulin firman pikkujouluissa huhun, että otin keväälle virkavapaata siksi, että olisin muuttamassa Kajaaniin. Sitä huhu ei kertonut, että mitä siellä Kajaanissa tekisin koko kevään.

torstai 19. marraskuuta 2009

Karanteenia

Selällään sohvalla läppäri sylissä. Nukkumaan? Voi tokkiinsa, piti olla jo! Huomenillalla on velvollisuuspirskeet, jotka eivät kiinnosta minua yhtään. No, kai siellä voi yhden illan teeskennellä, ei kai tuo niin vaarallista ole? Toivottavasti ei. Sunnuntaina pääsen sentään katsomaan New moon -leffaa, hauskaa.

En ole kirjoittanut. Viikko on sekä ollut tosi pitkä että hävinnyt johonkin ihan itsestään. Olen myös ollut kirjoittamatta ihan tarkoituksella; käsittääkseni jännetupentulehdukseen ei voi soveltaa perinteistä "sillä se lähtee millä se on tullutkin" -hokemaa. Kirjoittaminen ei kyllä ole aiheuttanut vaivaa, vaan hiiren käyttö, mutta yritän välttää nyt rasitusta, yhtä kaikki.

Taidan mennä nyt vihdoin sänkyyn ja lukea unilukemisiksi hiukan Viisikkoa. Kuulostaa rennolta. Huomenna on perjantai. Viikonloppuna saa nukkua.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Hauska tutustua

En ole tänään töissä. Työasiat tosin turskahtelevat mieleen vähän väliä, mutta yritän sysiä ne taka-alalle, tai mieluummin kokonaan pois mielestä. Olen kirjoittanut raakatekstiä. Olen lukenut Bird by birdiä. Olen pessyt koneellisen pyykkiä ja syönyt spagettia lounaaksi. Olen kirjoittanut Tauta. On ollut aika luksusta, vaikka en olekaan kovin rentoutunut tai stressitön.

Aamupäivällä kirjoitin raakatekstiä Bird by birdistä bongaamani ja aavistuksen muuntelemani idean pohjalta. Tarkoitus on valita henkilöhahmo ja kirjoittaa henkilöhahmon elämän kolmesta tapahtumasta tai asiasta, joista hän on ylpein. Eli toisin sanoen on tarkoitus tutustua henkilöhahmoon tutkimalla sitä, millaisista asioista hän on ylpeä ja mitä hän arvostaa. Harjoitusta varten voi halutessaan kehittää ihan uuden henkilöhahmon, mutta minä aloin kirjoittaa raakatekstiä Taun päähenkilöstä. Taun siksi, että tiesin, että Taulle pitää tehdä jotain ja siksi, ettei minun yhtään huvittanut käydä Taun kimppuun, kun en tiennyt, mitä sille tekisin.

Aika kiva harjoitus. Tutustuin Taun päähenkilöön paremmin ja se teki suhteellemme hyvää. Se teki hyvää myös Taulle, jota aloin kirjoittaa seuraavaksi. Katsoin ensin muistivihosta, miten Kontakti oli kommentoinut Tauta, selasin Taun läpi, pohdin yhtä hankalaa henkilöhahmoa ja päätin kiepauttaa asetelmaa aavistuksen verran ympäri. Sisäsiisteydestä sivuraiteelle. En halunnut tehdä mitään radikaalia aiheelle, koska Tau ei ole radikaali teksti, mutta jotain piti tehdä. Henkilökiepautuksen jälkeen kirjoitin Tauhun pätkän lisää em. harjoituksen pohjalta ja uusin lopun kokonaan.

Kuulostaa niin kuin olisin tehnyt hirveästi hommia, vaikka en ole. Ylläoleviin muutoksiin ei kulunut paljon aikaa, mutta ne muuttivat tekstiä ratkaisevasti toisenlaiseksi. Paremmaksi. Nyt Tau ei enää ärsytä minua, vaan se on alkanut kiinnostaa ihan uudella tavalla. Otan sen hyvänä merkkinä. Samoin kun sen, että syödessäni spagettia pääni kirjoitti Tauta edelleen, analysoi sitä ja löysi siitä merkityksiä, jotka olin kirjoittanut huomaamattani. Syödessäni totesin niistä asioista vain, että "vau, toden totta, no niinpäs onkin". On hienoa, että alitajunta kirjoittaa ja pulpauttelee tekstiin lisukkeita esimerkiksi syödessä tai kotitöitä tehdessä, mutta yhtä hienoa on se, että alitajunta kirjoittaa myös silloin kun kirjoitan. Sanavalinnat eivät olekaan sattumia, tekstin kuvasto alkaa täydentää aihetta ja teemaa itsestään, yrittämättä. Sellaisesta tulee luottavainen olo.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Ääneen luettua

Tänään päädyin tilanteeseen, jossa kirjoitin pienen kirjoitusharjoituksen ja sen jälkeen jouduin lukemaan tekstini ääneen. En ole aikoihin lukenut omiani ääneen kenellekään. En ole aikoihin päästänyt ketään edes lukemaan raakatekstiäni. Lukemisen alussa ehdin miettiä, että kas kun minua ei edes jännitä, mutta sieltä se jännitys sitten tuli tuttuun tapaan, ja piti pitää hengitystauko kesken tekstin. No, pääsin lukemisen loppuun jotakuinkin kunnialla. Sen jälkeen tilaisuuden vastuuhenkilö pyysi kuulijoita sanomaan tekstistä jotain. Kenelläkään ei ollut oikein mitään sanottavaa. Aina yhtä karu hetki, kun on ensin riisuutunut alastomaksi toisten edessä, ja sitten - ei mitään. Vastuuhenkilön omat kommentit tuntuivat vähätteleviltä ja epämääräisiltä ja minä luin raakatekstipätkäni uudestaan, vakuuttelin itseäni siitä, ettei tarvitse hävetä, ettei maailma vinksahtanut mihinkään suuntaan.

Sen siitä saa, kun niin harvoin lukee tekstejään muille. Toisaalta, juuri valmistuneen raakatekstin lukeminen on tietyllä tapaa aina riski. Valmiin novellin lukeminen ei olisi ongelma, mutta raakateksti on tullut sellaisena kuin se on tullut, sitä ei ole muokattu. Sen lukeminen tuntuu jollain tapaa suoralta väylältä kirjoittajan mieleen. Tai siltä, kuin riisuisit äkkiä itsesi alastomaksi ja sitten muut alkaisivat ruotia: "Kaula saisi olla pidempi, selkä lyhyempi. Lättäjalat, mutta solisluut ovat kyllä kivasti esillä." Siksi tilanteissa, joissa raakatekstiä, tai ylipäätään nopeasti, yhdellä kirjoittamisella tuotettuja tekstejä luetaan ääneen, pitäisi olla salliva ilmapiiri ja kirjoittajalle pitäisi antaa rohkaisevia kommentteja. Ei ole reilua arvostella vastasyntynyttä tekstiä, jonka kuulee lisäksi vain luettuna, samoilla kriteereillä kuin tekstiä, jota kirjoittaja on hionut kenties useamman vuoden tai ainakin kuukausia. Oiva muistutus siis: kun kuulen seuraavan kerran kirjoitusharjoitusten tekstejä luettuna ääneen, haluan sanoa kirjoittajalle, että hienoa, kaunista, ja kiitos, että luit sen ääneen meille, että olit rohkea.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Käsittää, käsi, käsitellä

Ehdin jo unohtaa maanantaisen vapaapäiväni. Muistin sen siinä vaiheessa kun kello oli puoli viisi ja katsoin töissä kalenterista, että ehtisinkö valmistaa esityksen erääseen tilaisuuteen tiistaiksi. Totesin, että tiukalle menee, kun en ole maanantaina töissä. Toistin itselleni, että en ole maanantaina töissä. Ou jes. Poissaoloilmoitus meiliin, saapikkaat jalkaan ja menoksi. Karkuun!

Nyt istun sohvalla. Mahassa on ruokaa, kuuntelen musiikkia ja koitan aloittaa rentoutumista pikku hiljaa. Musiikki aiheuttaa aina välillä kirvelyä kyynelkanavissa, välillä hymyä.

Työpaikkalääkäri sanoi tänään, että kipeä käpälä ei taida kärsiä tällä kertaa perinteisestä hiiriranteesta, vaan vaihteeksi jännetupentulehduksesta. Kahden viikon särkylääkekuuri, kolme kertaa päivässä pitäisi voidella jollain mobilatintyylisellä ja kauniiksi lopuksi sain reseptin mahalääkkeisiin, jotta minulla olisi suht ehjä maha särkylääkekuurin jälkeenkin. Varsinainen sekakäyttäjä. Toivon hartaasti, että lääkekuuri tepsii ja pysyn ehjänä virkavapaaseen asti. Toivon hartaasti, että virkavapaa tulee pian.

Kun vaihdoin kotivaatteet päälle töitten jälkeen, mieleeni heilahti hetkeksi se, että kun on kevät ja virkavapaa, minun on mahdollista määrittää itseni muun kuin työn kautta. Tajusin, että jos kovasti yritän, voin nähdä itseni nytkin ensisijaisesti kirjoittajana. Pysäyttävä ajatus. Maanantaina aion toteuttaa sitä koko päivän.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Iltaisin on vielä pimeämpää

Pientä ilta-ahdistusta alkoi pukata. Aika yllättäen. Pitäisi (vanha vihamieheni "pitäisi"...) nyt vain rauhoittua ja keskittyä olennaiseen. Ottaa arki haltuun. Laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, silittää, nukkua tarpeeksi. Siinä olisi hyvä alku. Huomenna en ehdi. Perjantaina pitää tehdä yhtä sun toista. Lauantaina on kaverin polttarit. Sunnuntaina toipumista ja toivottavasti elämänhallintaa. Maanantaina - ai niin! Maanantaina on vapaapäivä. Vapaapäivä. Olin unohtanut. Vapaapäivä. Jospa löydän itseni, jospa tähdet näkyvät tänne asti. Jospa. Tänään tähdet eivät näy ja maanantaihinkin on valovuosien matka. Ja voihan se olla, että avaruus ohjaa harhaan. Planeetta Maanantai on niin pieni ja sen voi ohittaa niin kovin monelta suunnalta.

"Kyllä se siitä, olet nyt vain väsynyt. Mene nukkumaan, niin huomenna kaikki näyttää paremmalta. Huomenna on taas ihan ok olo."

Niinpä kai.

Iltaisin on pimeää

Hillokuningatar ilahdutti iltaani tänään jälkikasvunsa kanssa. Teki tosi hyvää jutella niin työtilanteesta, vauvoista, äitiydestä, pitkävihaisuudesta, kirjoittamisesta kuin elämänmuutoksistakin. Hillokuningattaren jälkikasvu lähinnä söi, nukkui ja pötkötti. Sitä oli helppo viihdyttää - vauvat ovat kiitollista yleisöä, eikä esiintyjällä tarvitse olla mitään suodatinta päällä, sillä mitä hölmömpi juttu, sitä paremmin uppoaa. Etenkin, jos lapsi on niin pieni, ettei ymmärrä vielä puhetta...

Nyt kun ilta on asettunut takaisin arkiseksi illaksi, väsyttää taas. Merkitykset laimenevat, liukenevat. Motivaatiot kelluvat jossain kaukana. Yritän päästä suunilleen ihmisten ajoissa sänkyyn ja kirjoittaa pari unisivua kuten eilenkin. Unisivujen kirjoittaminen tuntui herättävän eilen jonkun uinuksissa olevan, tai ainakin liikauttavan sitä. Luulen, että se olin minä.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Nollasta neljääntoista

1. Tulin töistä.
2. Tiskasin osan tiskistä.
3. Tein ruokaa.
4. Söin.
5. Kävin jumpassa.
6. Ostin kotimatkalla kaksi syklaamia.
7. Latasin pesukoneen.
8. Kävin suihkussa.
9. Tiskasin loppuun ja siivosin keittiön.
10. Surffasin netissä ja kirjoitin sähköposteja.
11. Ripustin pyykit.
12. Otin hiukan iltapalaa.
13. Päätin, että huomenna otan aikaa ja kirjoitan.
14. Menen nukkumaan.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Nolla

Ei mitään sanottavaa. Työpäivä oli melko pitkälti omituinen ja järkyttävä.

Sikainfluenssarokotus, jonka sain 36 tuntia sitten, alkaa juimia päätä.

Otin pari särkylääkettä. Toivottavasti ne auttavat sekä päänsärkyyn että päänsärkyyn. Huomisesta tulee raskas päivä, sillä joudun taistelemaan harvinaisen isoja tuulimyllyjä vastaan. Kirjoittaminen? - älä viitsi, hyvä jos tolpillani pysyn.