May the Force be with you

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Täällä olisi tosi kivaa kesällä

Eilen ja tänään onnistuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mitä tulee säähän. Tarkeni jopa mekolla. Tarkeni parhaimmillaan topillakin, ja ei olisi tarennut ilman aurinkorasvaa, jota en ole muistanut kylmässä läträtä ja siksi paloin. Se harmittaa. Muu ei harmita: leppoisaa, uneliasta, ihanaa. Merta. Tänä aamuna join loput aamiaisteestäni Itämeren rannassa ja kun tee oli loppu, kävin kahlaamassa vähän rantavedessä, joka tuntui kylmältä, ja sitten kävelin hiekalla paljain jaloin ja sanoin matkaseuralle "ihan kuin olisi kesä" ja sitten me molemmat nauroimme. Eilen matkaseura sanoi illalla terassilla istuessamme, että "täällä on varmaan tosi kivaa kesällä" ja sillekin me nauroimme, sillä vaikka sää suosi eilen ja tänään, illalla olisi tarvinnut vähintään fleeceä, mieluummin kevyttoppatakkia ja onhan tämä koko kesä ollut vähän sellaista, että "täällä olisi varmaan tosi kivaa kesällä".

Olen ajatellut paljon ja tänään olen myös tuntenut sen, minkä aina viimeistään tähän aikaan kesästä. Syksyn kutsun. Tuntuu kuin kesää ei olisi vielä ollut, ja samalla se on kestänyt jo kauan. Ja kun syksy tulee, olen niin valmis sille ja kaikelle, mitä se tuo: hyvää teetä, hyväätekevää hämärää, pimeät yöt, kirjoittamista, alkuja.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Valoa ja varjoa

Osa lomareissuista on reissattu ja osaa perun parhaillaan ja yritän selvittää, mitä vakuutusyhtiö korvaa ja kenelle. Taas yksi ikävä tapahtuma, tällekin kesälle siis osansa, ja se pistää kesälomasuunnitelmani uusiksi. Tiedän olevani pikkumainen, mutta hyväksyn kyllä tämän ikävän ja surullisen tapahtuman, mutta en sitä, että se osuu päällekkäin paljon odottamani matkan kanssa. Kestän kyllä surulliset asiat, mutta minun on vaikea hyväksyä, että ne nollaavat myös siinä sivussa ne kivat asiat. No, ei voi mitään. Näille asioille ei yleensä voi. Onneksi mustia vaatteita löytyy viime kesän surun vuoksi, ei tarvitse lähteä ostamaan...

Tänään kirjoitin aamulla. Raakatekstiä, mutta silti enemmän oikeasti kuin kertaakaan toukokuun lopun ja Volvon lähettämisen jälkeen. Pari hylsyä on ehtinyt jo tulla, mutta ne ovat niistä kustantamoista, joihin lähetin muodon vuoksi; eivät ne minua huoli, enkä sitä uskonut, mutta laitoin nyt niihinkin varmuuden vuoksi. Kirjoittaminen tuntui kyllä hyvältä. Oikealta. Oli suuri pöytä ja aamiainen ja kirjoitusvihko. Oli rauha ja varsinkin jälkeenpäin oli rauha sielussa. Odotan jo sitä, että lomassa tulee sellainen hetki, että pääsen varaamaan vähäsen aikaa itselleni ja ehkä kirjoittamaan vähän lisää. Ja syksy - on ihanaa, että nyt on kesä, mutta tiedän, että kun syksy tulee, olen enemmän kuin valmis sille.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kesää

Loma lomanen. En ole oikein tajunnut sitä vielä. En ole edes valinnut kirjoja, jotka ajattelin lukea ensimmäisenä. Sääkin muistutti enemmän syksyä tänään kuin kesää. Puhalsin silti muutaman saippuakuplan. Ne lähtivät lentoon tuhatta ja sataa tuulen mukaan.

Lomalukemista. Haluaisin jonkun uuden lomalukemiskirjan, mutta siihen asti kunnes ostan sellaisen, taidan lukea noita ostettuja lukemattomia. Niin kuin esimerkiksi Niina Hakalahden Sydänystävän, Anita Brooknerin Päivät Pariisissa ja vaikka Sami Hilvon Rouva S:n, jonka kannessa komeilee alennusmyynnin häpeällisen halpaa hintaa julistava hintalappu: 2,95. Kesän tiiliskiven luin jo: Sarah Watersin Parempaa väkeä oli taattua Watersia - myös siinä, että se ei ollut millään tapaa hilpeä, vaan pikemminkin ahdistava. Taitavasti kirjoitettu, kerta kaikkiaan. Toivoisin löytäväni kesäkirjaksi jostain Veera Salmen Puluboin ja Ponin pöpelikkökirjan. Puluboi on sellaista kirjallisuutta, jota ihmisen pitäisi lukea kesällä, kun on vapaa ja irtonainen olo. Tai talvella, kun ei ole. Puluboi on ihanaa aina.

Ajattelin kirjoittaa lomalla vähän. En paljon. En mitään vakavaa tai asiallista tai tavoitteellista. Pikkuisen raakatekstiä vain. Sen verran, että muistan, että minä olen minä.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

En edes yritä

En edes yritä kirjoittaa. Nyt on kesä, ja kesät eivät ole minulle kirjoitusaikaa ja kässäri on pois käsistä, että mitä minä edes kirjoittaisin. Joinain päivinä vähän raakatekstiä, mutta en edes muista, milloin edellisen kerran. Nyt on loma kirjoittamisesta, ja syksymmällä sitten taas.