Viikonloppu oli jotain ihan omituista: kesäloma kahdessa päivässä. Puhallinmusiikkia, josta tuli kotoisa olo, viinanjuontia, lämpimiä iltoja, järvi, matonpesua, öinen taksimatka, auringonnousu, mattojen huuhtelua järvessä, hetken lekottelua veneessä järvenselällä, akileijojen ihastelua, riippukeinu, grillattua lihaa. Varsinkin eilinen, sunnuntai: kaikkien kesäpäivien äiti. Olin koko päivän bikineissä (lukuunottamatta sitä kun olin ruokapöydässä) ja harmitti, kun piti lähteä junaan ja sivistyksen pariin ja pukea päälle. Tänään ensimmäistä kertaa koko kesän aikana otti oikeasti pattiin istua vähän liiankin hyvin ilmastoidussa toimistossa kun aurinko lällätteli ikkunan toisella puolen.
Mutta vielä viikonlopusta. Ihanan siitä teki sekin, että kirjoitin. Raakatekstiä taas iltaisin, niin kuin juhannuksena, mutta perjantai-iltana raakatekstistä tulikin novellinalku ja lauantaiaamuna kun heräsin, istuin aitan kivirappusilla aurinko selässäni, yöpuvussa, ja kirjoitin lisää tekstiä niin kauan kunnes kynästä loppui muste. Joka tapahtui noin kolmen sivun jälkeen, mutta kuitenkin. Tykkään novellinraakileen tapahtumista, tykkään päähenkilöstä, tykkään siitä mihin suuntaan tyyli alkoi ajautua. Tarkoittaa sitä, että jos ei mitään muuta, niin ainakin minulla on kivaa kun kirjoitan tuota novellia. Kirjoitusvihossa on nyt monta sivua, jotka pitäisi perata, kirjoittaa puhtaaksi, mutta en kykene vielä. Kotona on +29 lämmintä sisällä, iho liimaantuu kaikkeen mitä se koskettaa ja haluaisin vain maata alasti X-asennossa lattialla tuulettimen ääressä ja imeä itseeni kaikki ilman liikkeet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti