Helpotus tuntuu lämpimältä kylpyvedeltä tai siltä kuin olisi ollut juuri hieronnassa ja nousee istumaan ja lihakset ovat lämpimät ja rennot. Lihakseni eivät ole oikeasti lämpimät ja rennot vaan aika jumissa, mutta ei se haittaa. Kirjoitin ensin Piitä hiukan lisää, sitten ajattelin tarttua Sigmaan. Mielessä kulki ajatus siitä, että voisin käyttää yhtä kirjoitusharjoituksena tekemääni yöaiheista pätkää hyväkseni johonkin novelliin ja juuri kun olin ottanut Sigman printin käteeni, tajusin, että se yöhön liittyvä teksti olisi hyvä Iotassa. Ei muuta kuin suunnanmuutos ja hetki raakatekstiä ja sitten koneelle ja Iotaa kirjoittamaan. Sigma sai odottaa. Lisäsin Iotaan ensin uuden kohtauksen ja puolisen sivua sitä öistä tekstiä, tietysti hiukan muokaten. Sitten luin muistikirjasta millaista palautetta olen saanut Iotasta viimeksi ja mietin hetken ja sitten kirjoitin puoli sivua lisää, taas kokonaan uuden kohtauksen, ja siirtelin paria kappaletta eessuntaas.
Suomennettuna: olen saanut kirjoitettua. Helpotuksen huokaus. Palleaa viime päivät kiristänyt ahdistus on löystynyt. Kyllä se tästä, kyllä se tästä. Kreikkalaiset eivät ole niin onnettomia ja mitäänsanomattomia kuin minusta on tuntunut viime päivinä. Eikä niiden muokkaus ole ihan niin paljon haahuilua pimeässä ilman karttaa, kompassia ja taskulamppua kuin minusta on tuntunut viime päivinä. Sitäpaitsi olen jo voiton puolella tätä kolmannen version uudelleenkirjoittamisen ensimmäistä kierrosta. Kymmenen novellia kuudestatoista käyty läpi. Vielä jäljelläolevat kuusi ja sitten aloitan kierroksen alusta ainakin useimpien tekstien kohdalla. Muokkaan, viilaan, höylään, lisään ehkä jotain, rakennan pienen parvekkeen siihen missä oli ennen vain ikkuna, laudoitan umpeen pari pohjoisen puoleista ikkunaa, joista vetää aina talvisin, maalaan ikkunanpielet. Deadlineen on vielä viisitoista päivää aikaa. Kaksi viikkoa. Siinä ajassa ehtii maalata ne ikkunapielet uudestaankin, ja vaikka eri värillä.
Sigma odottaa, mutta olen yhä Iotan tunnelmissa. Tunnustelen vähän tässä, että mitä seuraavaksi. Ehkä pari rumaa runoa, ihan vain omaksi iloksi?
2 kommenttia:
Kuulostaa hienolta!
Olen jo jonkin aikaa hieman kateellisena seurannut blogiasi: miten määrätietoisesti itse kirjoitat, miten treenaat.
Itse olen ollut passiivinen ja käyttänyt kaikkia mahdollisia tekosyitä etten ole kirjoittanut. Aikaa on kulunut liikaa.
Mutta, nyt on muutosta ilmassa. Aloitin Nanottamisen marraskuun ekana päivänä. Teksti etenee hyvin ja mulla on nyt kahden päivän kaula. Kirjoittaminen on kivaa. Nautin siitä!
Aion jatkaa määräsanaista kirjoittamista marraskuun jälkeenkin. Viikkotavoite on jo olemassa.
Lämmintä syksyä Sinulle ja määrätietoisuutta jatkaa novellikokoelmasi hiomista. Mentävä: kissa oksentaa.
lämmöllä,
TdW
Onpa kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa, TdW! Ja nanottaminen ja sen jälkeenkin määrätyn määrän kirjoittaminen kuulostaa tosi hyvältä! Minulla on itselläni aina sellainen olo, että puhun kirjoittamisesta enemmän kuin kirjoitan, ja niin on taas ollutkin pitkin syksyä, onneksi nyt ollaan hommissa kiinni taas vaihteeksi. Hyvää kirjoitusvirettä sinulle! Ja toivottavasti kissa ei oksentanut kovin paljon :D!
Lähetä kommentti