Voisin nukkua kellon ja sängyn ympäri. Sama meininki joka päivä tällä viikolla. Sitä ne huolet teettävät. Minä en (kiitos siitä!) menetä helposti unenlahjojani. Unen saanti voi olla vähän tiukassa, niin kuin eilen, mutta sitten kun nukahdan, niin voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään. En ole vielä kertaakaan tässä elämässä herännyt aamuyöllä pohtimaan huolia tai stressinaiheita. Olen ymmärtänyt, että se on aika iso siunaus. Toivon, että tilanne pysyy tällaisena ja että reagoin mieluummin ylimääräisellä nukkumisella kuin ylenmääräisellä valveillaololla.
En ole kirjoittanut tänään.
On tyhjää tilaa. Päässäni. Sellaista, joka ei näköjään halua tulla täytetyksi. On aavistuksia ja alistumista ja tyhjyyden kumisemista ja kaipausta ja pieniä pettymyksiä ja erikokoisia pelkoja ja turtumusta. Haluaisin, että kaikki olisi taas kepeää ja lupauksia täynnä. Siis arkea. Se tuntuisi kepeältä ja lupaustentäyteiseltä, jos se tulisi nyt, ihan tavallisena.
Minä menen nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti