May the Force be with you

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Pasianssia

Pasianssin pelaamiseen tarvitaan seuraavat välineet:
- sekavassa tilassa oleva kässäri
- paperia
- kynä
- sakset
- tasainen alusta

Ohje: Käy läpi kässäri ja kirjoita jokaisesta kohtauksesta muutama avainsana väljästi allekkain paperille. Merkitse eri aikamuodot ja eri kertojat jotenkin  Kun koko kässäri on käyty läpi ja kohtaukset kirjoitettu muistiin, leikkaa jokainen kohtaus irti paperista niin, että sinulla on n kappaletta paperisuikaleita, joissa jokaisessa on yksi kohtaus. Mätä lappuset tasaiselle alustalle (pöydälle, jos löytyy tarpeeksi suuri, lattialle, ei liian pörröiselle matolle) ja ala pelata niillä pasianssia. Pasianssi on mennyt läpi, kun tajuat löytäneesi täydellisen rakenteen kässärillesi. Toivo, ettei kukaan sotke täydellistä rakennettasi ennen kuin saat sen ikuistettua.

Vakavastipuhuen. Kävin Volvon läpi ja kirjoitin kohtaukset paperille. Ripustin pyykit. Leikkasin kohtaukset irti toisistaan. Nyt pitäisi pelata pasianssia. Toivottavasti myös huomaan, mihin kohtiin pitää saada lisää matskua ja millaista matskua. Eli kai tämä on myös roadmap tulevaa kirjoittamista varten. Oli mitä oli, pasianssi tai roadmap tai mitä tahansa, löysin kuitenkin yhden asian. Syyskuun kirjoitusvapaan jälkeen otin äsken Volvon esimmäistä kertaa koneelle auki ja ylipäätään ajattelin sitä. Ja se on siellä. Se on vielä siellä. Missä siellä? En minä tiedä, mutta Volvo vain odotti minua ja kun palasin sen ääreen, se kutsui minut heti itseensä, veti hupun silmilleni ja näytti oman todellisuutensa. Olen ensinnäkin helpottunut (siitä, että Volvossa on jotain, joka imee minua mukaan tarinaan ja että sen työstäminen tuntuu todella mielekkäältä), toisekseen kiitollinen (ettei Volvo tai kirjoittaminen tai ajattelu ole mennyt pois, vaikka päivätyöt alkoivat taas) ja kolmennekseen innostunut (Volvosta! ja siitä, että olen innostunut siitä!) ja tuntuu ihanalta, että kaiken keskellä Volvo on odottanut minua kuin uskollinen koira ja toivottaa minut taas tervetulleeksi kotiin.

Nyt pitäisi enää tietää, mihin asentoon järjestää nuo lippulappuset, että saa jotain rotia kässärin rakenteeseen. Krhm.


2 kommenttia:

vaarna kirjoitti...

Minulla on hiukan samanlaisia ongelmia yhden kässärin raakileen kanssa, jonka kirjoitin epäkronilogisesti ja useammalla kertojalla. Tuntuu ettei edes pasianssin peluu saa siihen mitään järkeä!

Mutta opettava kokemus on ollut. Enää en haikaile monimutkaisia tarinan rakenteita, vaan tyydyn kirjoittamaan tarinan alusta loppuun. ;)

Onnea pasianssiin! Eiköhän siitä nouse uusi uljaampi Volvo. ;D

Rooibos kirjoitti...

Kiitos - toivottavasti saan pasianssin jossain vaiheessa tokenemaan :). Tuo on kyllä mielenkiintoista, että kirjoittaako kukakin pitkää kässäriä järjestyksessä alusta loppuun vai sekalaisena silppusäkkinä sieltä ja täältä ja sitten paloista kootaan kokonaisuus. Minulla ei ollut Volvon kanssa oikein mitään muuta mahdollisuutta, kuin kirjoittaa kohtauksia sekaisin sieltä täältä. En vain olisi voinut kirjoittaa sitä alusta loppuun. Ehkä "alusta loppuun"-metodi toimii minulla sitten jonkun toisen kässärin kanssa :).