Volvo on lukijoilla. Tein töissä pitkän päivän ja sen jälkeiseen koomaan kirjoitin käsin neljä sivua raakatekstiä. Ei mitään järkevää, mutta oikein paikallaan juuri siksi. Nyt pitäisi alkaa ryömiä taas sänkyyn. Nukuttaa kyllä, ei siinä mitään, mutta tuntuu että jotain on jäänyt tekemättä tältä illalta. Lisää kirjoittamista, tai sitten lukemista. Ehkä pieni kävely ulkona. Ei tänään.
Pysyin viime viikolla ja viikonloppuna lujana, enkä ostanut yhtään uutta kirjaa. Mieli teki ja yksi oli jo kädessä, mutta pidin pintani. Lukemattomien pinot ovat ihan tarpeeksi korkeita ilman uusia ostojakin. Ei sillä, tekisi kyllä hyvää lukea nyt Volvo-tauolla mahdollisimman paljon. Olen vain vähän naatti, ja "oikeiden" kirjojen lukemiseksi pitäisi olla vähän vähemmän naatti. Ai että mitä ovat ei-oikeat-kirjat? No esimerkiksi niitä sataan kertaan luettuja Viisikoita, joita pystyn kyllä kahlaamaan läpi millaisessa koomassa tahansa. Mutta kun kirjapinossa odottaa Cormac McCarthyä ja Anita Brookneria ja Sami Hilvoa ja Jussi Valtosta, niin niihin verrattuna Viisikot nyt vaan ovat kertakaikkisen yksinkertaisia. Ja aivot tuntuvat tarvitsevan tällä hetkellä juurikin yksinkertaista luettavaa.
Pidän helatorstain jälkeisen perjantain vapaata. En ole ihan varma, mitä tekisin sillä. Ehkä luen. Ehkä kirjoitan raakatekstiä. Ehkä en tiedä. Olen yrittänyt aktiivisesti unohtaa Volvon siksi aikaa kun se viipyy lukijoilla. Volvoa ei ole tekstitasolla. Se on olemassa vain keltaisena, toiveikkaana valona ja maisemana, joka onnistuu.
3 kommenttia:
Nauti vapaudesta kun sitä on. Se on ihan hetki kun teksti on muilla ja poissa omista käsistä. Toisaalta on mukavaa tehdä jotain muuta, kun ei ole huonoa omatuntoa että pitäisi työstää kässäriä. Toisaalta sitä ei malttais oikein istua aloillaan kun haluaa palautetta heti. Ainakin tällaisia tuntemuksia itselläni on aina :)
Kahden työn loukussa...sitä tottuu siihen raatamiseen (sillä sitä se on vaikka kirjoitustyö onkin Rakasta) niin, ettei tahdo osata enää olla ja elää kuten 'normaalit ihmiset' ;)
Än
E.K.: Tosiaan, pitäisi nauttia tästä vapaa-ajasta niin kauan kuin tätä on! Kohta valitan taas, etten ehdi tehdä mitään, kun pitää kirjoittaa Volvon seuraavaa versiota :D. Ja samat ovat tuntemukset tässä kommentien odottamisen välimaastossa. Tuttua :).
Än: Älä muuta sano! Raatamista. On käsittämätöntä, miten niin nautinnollinen asia voi olla niin raskasta. Yleensä sen raskauden huomaa sitten, kun homma on jo tehty - tyyliin "miten ihmeessä jaksoin tuonkin". Ja silti, tekisin sen any time uudelleen, koska se tuntuu niin hyvältä :). Mutta päivätyön lisäksi kirjoittaminen on välillä pientä tuskaa, koska päivätyö vie kuitenkin suurimman osan energiasta ja aivoista. Tai ainakin ajasta. Mutta tsempataan ja kirjoitetaan :).
Lähetä kommentti