Jatkan yrityksiäni palata kirjoitusruotuun. Olen sekä itse ymmärtänyt että saanut palautetta siitä, että minun pitäisi kirjoittaa, joten tänään kirjoitin. Siivosin kyllä ensin ja raivasin vaatekaappeja ja kävin kahvilassa ja tein välipalaa ja sen jälkeen totesin, että vitkuttelu saa loppua. Nyt pitäisi suunnistaa nukkumaan, mutta ajattelin kirjoittaa sängyssä vielä vähän raakatekstiä. Luulen, että se tekisi hyvää.
Linnut ovat alkaneet laulaa ihan kunnolla. Talitintit ja muut pikkutirput ja viime viikolla mustarastas. Lauantaina tuulessa oli oikeasti lämmin vivahdus, eikä pelkästään kylmä kulma. Kohta alkaa olla taas se vaihe vuodesta, kun ei tiedä, mitä pitäisi pukea päälle: aamuisin ja iltaisin voi olla pakkastakin ja päivällä ihan kunnolla lämmin. Huhtikuun valo on aika terävää, mutta toivon, että tänä vuonna huhtikuu ei ole ollenkaan julma. Ottaisin ihan mielelläni koko vuoden täyteen lempeitä kuukausia ja hyvää valoa.
Aloitin taas uuden kirjan, enkä tarttunut johonkin kesken jääneeseen, joka kaipaisi paikkauslukemista. Uusi jonon ohi lukenut on Sirpa Kähkösen Graniittimies. Kunhan pääsen kirjoitusvihkoni kanssa sänkyyn ja olen kirjoittanut pari sivua, otan kirjan käteen ja luen muutaman sivun. Ei huonompi suunnitelma. Sen jälkeen voisin yrittää ihmisten ajoissa nukkumaan. Siinä on joskus yrittämistä vähän enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti