"Jos saan kirjoittaa joka päivä sen verran kuin on tarpeellista, voin seurustella hyvällä omallatunnolla. Voin oikeasti olla läsnä elämässäni sen sijaan, että eläisin kirjoittamattomuuden autiomaassa, siinä hämärässä mielentilassa, jossa minun "pitäisi" olla aina jossain muualla - kirjoittamassa - niin etten koskaan pysty nauttimaan olostani siellä, missä oikeasti olen."
"Tietty määrä kirjoittamista - - pitää taiteilijan tyytyväisenä ja kunnossa. Ilman säännöllistä ohjelmaa jännitys kasaantuu. Ärtyneisyys astuu kuvaan."
"Silloin kun en kirjoita tai eheytä itseäni, vajoan kevyeen vainoharhaisuuden tilaan, joka ei aina olekaan niin kevyt. Tunnen olevani sijoiltani. Epätahdissa. Pahalla tuulella ja epävireessä. - - Kun kirjoitan tarpeeksi usein, huomaan olevani kiinnostunut siitä mitä sanon. Kun olen kiinnostunut itsestäni, minun on helpompi uskoa, että muutkin saattavat olla kiinnostuneita."
Julia Cameron: Tyhjän paperin nautinto
Pidän Natalie Goldbergistä enemmän kuin Julia Cameronista. Kuitenkin Cameronin kirjan luku "Yksinäisyys" kolahti eilen. Niinpä niin. Sinäpä sen sanoit, Julia. Kaikesta en ole aivan samaa mieltä, kaikkea ei voi soveltaa minuun ja viimeaikaiseen epävireeseeni, mutta silti, sinäpä sen sanoit, Julia.
Tänään kävin reippaalla kävelylenkillä, jonka päälle venyttelin. Nyt alan tehdä ruokaa. Aion myös neuloa. Ja jos olen tarpeeksi minut olotilani kanssa, enkä syyttele itseäni, kirjoitan ehkä vähän. Ehkä. Tänään yritän täyttää itseäni, jotta on, mistä ammentaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti