Kirjoitin eilen illalla lisää. Ei kovin vauhdikas tapa viettää lauantai-iltaa, mutta ihan hyvä tapa kuitenkin. Tänä aamuna suihkun jälkeen kirjoitin aamusivut ja aamiaisen ja lehdenluvun jälkeen palasin koneen ääreen. Avasin Ksiin, Nyyn ja Myyn, jokaisen vuorollaan.
Ksii oli hyvä. En ollut muistanut, mihin vaiheeseen sen kirjoittaminen jäi, joten hämmennyin hiukan, kun luin rivi riviltä paljon valmiimpaa tekstiä kuin mitä olin odottanut. Ksii on hyvä, yksi näitä helpostitulleita, niin kuin Lambda tai Kappa. Sellainen, joka hengittää alusta asti itse. Deletoin selittäviä lauseita sieltä täältä, kirjoitin muutaman rivin lisää ja olin koko ajan vähän hämmentynyt. Tällainenko Ksii olikin?
Luin Nyyn ja Myyn myös uudestaan. Nyy kaipaa jotain. Juuri nyt tuli mieleen, että ehkä se tarvitsee pienen kuvitelman, pienen fantasian taitekohdakseen. Se tuntui kovin poukkoilevalta ja mitäänsanomattomalta Ksiin jälkeen, vaikka tietyllä tapaa värittömyys on se juttu Nyyssä. No, vaikka päähenkilön elämä on hiukan väritöntä, tekstin ei pitäisi olla sitä. Kokeilen tuota fantasiaa siihen, toivottavasti se auttaa. Myy on ihan ok - olen samaa mieltä keväällä saadun palautteen kanssa siitä, että sen rytmi on hiukan liian tasapaksu läpi novellin - jokin rytminvaihtelu olisi sille hyväksi. Täytyy katsoa, onko siinä mitään deletoitavaa - jokin kunnon leikkaus kohtauksesta toiseen saattaisi auttaa.
Ksiikin tarvitsee vielä lisää perusteluita. Ei paljon, ei suuria, mutta puolikkaan lauseen pituisia sinne tänne, jotta tapahtumat ovat uskottavampia. Tällä hetkellä Ksii on kreikkalaisten niminovelli. Kreikkalaisilla on nimittäin ihan oikeakin työnimi, mutta sitä en paljasta, sillä se on nimi, jota tulen tarjoamaan kustantajillekin kokoelman nimeksi. Saa nähdä, ainakin se vetää kreikkalaiset temaattisesti yhteen. Sehän on sitten eri asia, kaipaako kukaan teemakokoelmaa, kun se aika tulee, vai haluavatko kaikki vain aihekokoelman.
Menen ripustamaan pyykit.
2 kommenttia:
Näitä on mukava lukea! Olen itse aina aivan järkyttävän vainoharhainen kirjoittaessani keskeneräisistä töistä, luulen suurin piirtein puolen sana paljastavankaikille mistä on kyse, mutta sinä olet löytänyt mukavan tavan kirjoittaa paljastamatta silti liikaa.
Tsemppiä kokoelman viimeistelyyn ja onnea sen kanssa sitten jatkossakin...
Kiitos kiitos, Minni! Minultakin löytyy kyllä vainoharhaa - eniten siinä suhteessa, että apua, entä jos joku tunnistaa minut! Eniten pelottaa se, että jos joskus julkaisisin jotain ja joku tajuaisi blogistani kuka olen ja tietäisi liikaa minusta. En haluaisi kertoa puoliakaan näistä asioista omalla nimelläni...
Lähetä kommentti