Edellisen postauksen kristallipallo ei näyttänyt ihan kaikkea. Ei ainakaan tätä tulevaa tautia. Sen verran oli järkeä päässä, että jäin tänään kotiin, vaikka eilen illalla oli jo huono omatunto - pitäisihän sitä mennä töihin, koska henki pihisi yhä varsin hyvin. No, onneksi en mennyt. Ei mikään paha tauti (vielä), mutta samanlainen alku kuin viime talvena. Lämpöä, sydän hakkaa ja keuhkot eivät pysy perässä. Talvella en levännyt tässä vaiheessa ja iloinen tautihan siitä tuli. Jospa lepuutus nyt auttaisi edes vähän.
Nyppii kyllä hiukan tämä ajoitus: ostin juuri jumppakortin ja ehdin käydä kaksi kertaa jumpassa ja eikös sitä olla sitten heti sängyn pohjalla. Toisaalta, ajoitus oli hyväkin: viikon päästä viikonloppuna olen reissussa ja siiheksi ehdin varmaan parantua. Mikä on toivottavaa. Tavallaan on kyllä raukea olo: saa levätä. Ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Ei tarvitse olla reipas. Nyppimisen ja raukeuden lisäksi on kolmaskin tunnelma: kauankohan tämä vetämätön olo aikoo jatkua? kysyy nimimerkki "tylsistyn aika nopeasti tähän makoiluun ja väsymykseen".
Jaahans. Nyt loppui jaksaminen. Johan tässä muutaman sanan näpyttelinkin. Taitaa olla päiväunien aika.
2 kommenttia:
Tervehtymistä. Taudit ovat syvältä, aina niissä tylsistyy, kun ei se ole kuitenkaan vapaaehtoista ja kivutonta lepäilyä, joka taasen on ihan mukavaa.
Hienoa, että lepakkoretki kuitenkin onnistui. :)
Kärsivällisyyttä ja viikonloppua!
Kiitos Katja. Melkein toivon, että etenisi tämä tauti nyt siihen epämiellyttävään vaiheeseen saman tien, jos edetä aikoo. Ärsyttävä maata ensin väsyneenä pari päivää ja sitten vasta alkaa se oikea tauti... Tietysti olisi kiva, jos tauti ei ikinä iskisi, vaan menisi pois, mutta taitaa olla liikaa toivottu.
Lepakkoretki oli tosiaan jees :). Opin ihan käsittämättömiä juttuja lepakoista, kuten sen, että vaikka ne parittelevat syksyllä, naaras hedelmöittyy vasta keväällä. Erikoista.
Viikonloppua sinnekin!
Lähetä kommentti