Tänään sain vihdoin tartuttua toimeen eli aloin kirjoittaa Kreikkalaisiin niitä muutoksia, joita olen tiennyt niiden tarvitsevan jo pitkään. Miten onkin ollut niin hankala aloittaa, vaikka ajatus muutoksista on ollut ihan miellyttävä?
Korjasin Myyn lopun. Lisäsin siihen yhden jutun ja tein siitä valoisamman. Sen ei ole koskaan ollut tarkoitus olla synkeä, mutta siltä se kieltämättä vaikutti. Gammasta otin itsestäänselvyyksiä pois. Iotasta viilasin kappaleiden aloituksia ja muutamia hajanaisia kohtia. Thetan kappaleet alkoivat myös turhan usein päähenkilön nimellä. Maija (nimi muutettu) sitä, Maija tätä, Maija meni, Maija tuli. Poispoispois. Olen tiennyt jo pitkään, että tuo on huono tapani, mutta sitä ei tahdo nähdä tietokoneen näytöltä. Jotkut asiat näkee paremmin printistä.
Ksiitäkin muokkasin, ehkä eniten. Muutin yhden henkilön nimen, kirjoitin uudestaan pari lopun dialogia mielestäni paremmiksi, muutin hiukan henkilöiden tekosia. Viilasin, höyläsin, tilkitsin. Paransin. Viisi selvitetty, 12 jäljellä. Kaksitoista? Onko niitä yhteensä seitsemäntoista? Ehkä niin sitten. Hm. En tiedä, minkä kimppuun käyn seuraavaksi. Betan? Se tarvitsee aika paljonkin uudelleenkirjoitusta, lihotusta. En tiedä, joku toinen teksti olisi nopeampi työstää. Onko nopeudella väliä, yritänkö taas suorittaa ryppyotsaisesti? Ja toisaalta uusi Omega tarvitsisi kirjoittamista, nyt se on vielä luuranko, enkä tiedä, onko nykyinen, hyvin synkkä loppu ok, vai kirjoitanko valoisamman. Sekin kävisi, mutta mutta. Taidan pitää synkistelyt tässä kohtaa.
Olen kirjoitellut tänään myös raakatekstiä, ihan vain kirjoitellut. Kaupasta ostin kukkamultaa. En vaihtanut kukkien multia kunnolla, kaavin vain ruukuista sen verran multaa pois kuin niistä suosiolla lähti ja täytin sitten uudella mullalla. Suurempi huolenpito olisi voinut järkyttää huonekasvejani sydänjuuriaan myöten, eivät ole tottuneet sellaiseen, joten tuo saa riittää. Ja substral.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti