Sirpaleita

Että niin räkäistä päivää seurasi näin aurinkoinen ja kaunis ilta. Ensin oli petetty olo: mieli oli vähän murjottavainen ja yhtäkkiä aurinko alkoi ja sää ja mieliala eivät sopineetkaan enää yksiin. Nyt on jo seestyneempi tunnelma, sekä minulla että ulkoilmalla. Taivaanrannassa on pilviä, mutta keskellä on paljon paljasta sinistä, sellaista linnunmunan väristä. Sellaista hiljaisuuteen hiutuvaa.

Ei hylsyä tänäänkään. Ehkä niitä ei tule nyt ennen kesälomia. Ehkä tulee. Se, odotanko niitä vai en, ei vaikuta mitenkään siihen, tuleeko niitä vai ei.

Tänään olen juonut teetä ehkä puolitoista litraa. Aika tarkalleen. Kaikki mustaa. Aika huono juttu, luulen. Nyt on ihan ookoo, mutta epäilen, että loppuviikosta vatsani ilmoittaa, että haloo, nyt loppui kaltoinkohtelu. Sitten palaan kiltisti rooiboksen pariin.

Kirjoittanut. En ole. Katsotaan nyt. Haluaisin lukea. Ylihuomenna tapaan kanssakirjoittajia ja saan palautetta novellistani. Haalealla kesäiltataivaalla on kuu. Se on kapeampi kuin puolikuu ja paksumpi kuin sirppi. Minä olen aika samanlainen.