Viime viikon lopulla oli katkos ja itsestä johtumattomia kiireitä, mutta eilen minä kirjoitin taas ja tänään minä kirjoitin. Olen pyörällä päästäni ja haluan vain jatkaa ja saada tämän version valmiiksi. Tarkistan faktoja ja sanat ovat niin väkeviä, että ne vievät minut mukanaan ja huuhtelevat rantakivissä väsyneeksi.
Olen antanut itselleni viikon aikaa ja mietin ja epäilen, että riittääkö se, ja että meneekö minulla vielä niinkin pitkään. Vielä on kuitenkin kokonaan käymättä Rho, jota pitää muokata ja jonka henkilöille pitää antaa nimiä. Sitten vielä Omega ja Tau oikolukua vailla. Selviän viikossa, eikä se ole liikaa. Tekstit vellovat kurkussa ja vetävät liinan silmilleni ettei kukaan näe minua. Perjantai on vapaapäivä, säästän sinne pisimmät pellavat. Rinnan alla joku pyrkii ulos niin kuin kuoriutuva lintu. Onnun aina kun en saa kirjoittaa ja samalla toivon, että tämä viimeinen rypistys loppuu ja saan levätä hiukan ennen seuraavaa kierrosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti